perjantai 3. kesäkuuta 2011

hoitotarina Karos, 2.6.2011

Kaappasin syliini pitkän punavalkoisen puomin ja raahasin sen keskelle kenttää. Hiekka pöllysi ja puomit kolisivat minun rakentaessa esterataa. Olin ahertanut varttitunnin verran ja pian esteet komeilisivat kentällä. Ennen kuin katsoin viimeisen esteen korkeuden kuntoon, kuulin tarhojen suunnalta hirnuntaa. Pitkäharjainen suomenhevosori oli tuotu tarhaan. Se tanssahteli upein liikkein tarhan ympäri ja esiintyi tammoille mallikkaasti. Ihailujeni lomasta näin kumminkin Karosin nyrpeän ilmeen. ”Hänen” tammansa olivat kääntyneet pitkäharjaisen orin puoleen. Hymy nousi huulilleni, kun katsoin kuinka Karos reipastui ja heitti muutaman vauhdikkaan pukkihypyn.

Annoin orien kilpailla tammojen huomiosta ja tarkastin radan. Saatuani pienet mittavirheet korjattua lähdin noutamaan Karosia talliin. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Karos ravasi höristen aidan viertä pitkin, eikä ottanut kuuleviin korviinsakaan huutojani. Puuskahdin turhautuneena ja saapastelin orin luokse. Otteeni riimusta herpaantui kumminkin aina vain uudelleen ja meni pitkä tovi, ennen kuin naru oli kiinni päitsissä. Lopulta pääsimme kumminkin talliin asti.

Ori pujahti tottuneesti karsinaan. Irrotin riimunarun ja lähdin noutamaan varusteita. Kun palasin varusteet kolisten, Karos tökki jo kärsimättömänä kaltereitaan ja tuhisi tylsistyneenä.

- Joo joo Karos, ihan pian!

Huikkaukseni ennätettyä Karosin korviin ori potkaisi vauhdikkaasti takaseinää ja viskoi päätään hermostuneesti. Laitettuani varusteet käytävälle odottamaan astelin päätäni puistellen orin luokse. Karos lähti mukaani melkoisen vauhdikkaasti. Päästessämme hoitopaikalle, en voinut olla huomaamatta ulkona paistavaa aurinkoa. Se oikein huusi meille, että ”tulkaa ulos!” Ja niinhän siinä kävi, että nappasin varusteet kainaloon ja lähdin Karosin kanssa ulos. Ulkona Karos päätyi taas kyttäämään tarhassa seisoskelevia toisen sukupuolen edustajia, mutta onneksi sain sen sidottua hoitopaikalle, josta näkyvyys tarhoille, oli lähes olematon.

Niinpä kaivoin tyytyväisenä harjapakista esille Karosin suan ja ryhdyin töihin. Mutapaakut ja liat lähtivät lyhyestä karva melkoisen äkkiä irti. Harjattuani Karosin puhdistin sen kaviot ja nostin satulan selkään. Kiristäessäni satulavyötä tunsin auringon porottavan vasten t-paitani tummaa pintaa. Voi miten ihanaa, pian olisi kesä ja voisin viettää enemmän aikaa Karosin kanssa. Laitettuani vielä suojat ja suitset orille pääsimme siirtymään kentälle.

Heilautin itseni tanssahtelevan orin selkään ja lähdimme kävelemään. Jalustimet olivat sopivat ja vyötä kiristäisin pian lisää. Aikamme käveltyä vaihdoimme suunnan ja lähdimme keventelemään. Korskuva ori vaikutti erittäin yhteistyöhaluiselta, joten hymy levisi huulilleni, enkä voinut olla hieromatta hienon hevosen kaulaa. Saatuamme jäsenemme vetreiksi, seisahduimme ja kurottauduin kiristämään vyötä. Sen jälkeen lähdimme ottamaan reipasta laukkaverryttelyä. Karosilla oli meno päällä, se innostui jo pienistä kavaleteistä. Ylitimme verryttelyesteitä laukassa ja haimme tahtia ja rytmiä kuntoon. Kuuma aurinko teki tehtävänsä ja pian hiki alkoi valua kummaltakin.

Seisahduin puuskuttavan hevosen kanssa, kun olimme verrytelleet kumpaankin suuntaan. Katselin hetken ympärilleni ja pian mieleeni muistui harjoitus jota olin ajatellut kokeilla. Painoin kevyesti pohkeeni orin kylkiin ja lähdimme tanssahdelleen liikkeelle. Nostimme oikean laukan ja lähdimme lähestymään kolmoissarjaa. Istuin tiivisti satulassa, pidin hevosen pään ylhäällä ja pidättelin sitä. Muutama askel ennen estettä, annoin reilun pidätteen ja sitten vain odotin. Karos loikkasi ponnistuspaikalta ja suoritti sarjan a-osan erinomaisesti. Nousin pystyyn heti a-osan jälkeen ja tein nopean pidätteen ennen b-osaa. B-osan hyppy lähti hieman liian kaukaa, joten ennen c-osaa sain ottaa hevosta reilusti kiinni. Onnistuimme kumminkin mielestäni ihan hyvin, joten taputin hevosta ja siirryimme raviin. Annoin Karosin hetken kävellä ja mietin seuraavan harjoituksen valmiiksi. Muutaman kierroksen jälkeen, kokosin ohjat ja lähdimme tulemaan vasemmassa kierroksessa pysty-okseri -linjaa. Estekorkeudet olivat vasta 60-70cm, joten tärkeintä oli nyt löytää oikeat tiet sekä oikea rytmi ja tahti.

Ylitimme pystyn ja etenimme kohti uraa. Ennen uraa, suoristin hevosen ja tein reilun pidätteen, ennen okseria. Pidin pohkeeni lähellä orin kylkiä ja kannustin sen hyppyyn. Karos ehti nopeasti vilkaista esteen alla olevia räikeän värisiä tynnyreitä, mutta ei se niitä pelästynyt. Hyppy sujui hienosti. Rummutin kämmenelläni Karosin kaulaa ja tulimme saman uudelleen. Niiden jälkeen, vaihdoimme jälleen suunnan ja tulimme muuri-sarja linjan, jossa oli melko paha kurvi. Valmistelin hevosen huolellisesti, ennen laukan nostoa ja sitten lähdimme liikkeelle. Istuin tukevasti satulassa, nostin hevosen päätä ylös ja kannustin sitä pohkeilla eteen. Karos hieman kyttäsi uudelleen maalattua muuria, mutta unohti sitten turhuudet ja nousi vauhdikkaasti hyppyyn. Ison hypyn seuraukseni, muutama askel esteen jälkeen kului rauhoittamiseen ja niin sarjalle tulo, tapahtui hieman huonossa rytmissä. Karos selvitti kumminkin taitavana hevosena esteen ja liisi a-osan yli tyylikkäästi. B-osalle oli kolme askeleen väli, jonka aikana sain ihme ja kumma ratsastettua hevosen kuntoon. Sarja sujui siis ihan mallikkaasti, huonosta lähestymisestä huolimatta.

Annoin orin taas hetken huilata, ennen kuin lähdimme tulemaan rataa, jossa oli viisi estettä. Muutaman kävelykierroksen jälkeen, vaihdoimme suunnan ja nostimme laukan. Ratsastettuani laukan kuntoon pääty-ympyrällä valmistauduimme ensimmäiseen esteeseen. Ensimmäinen este oli noin 70cm korkea pystyeste, jonka alla oli hieman pelottavan näköiset ämpärit. Karos ei kumminkaan jaksanut vaivata päätään niillä, vaan singahti vauhdilla yli esteen. Käänsin ulkoavuilla hevosen kohti muuria. Ennen muuria sain kyllä ottaa oria melkoisesti kiinni, jottei hyppy olisi aivan syöksytyylinen. Muurin jälkeen tulimme kaksoissarjalle. Sarja sujui melko kömpelöin ottein, mutta esteet pysyivät pystyssä ja vauhti huimana. Niinpä pidätin ratsuani ja tulimme viimeiselle suoralle kohtuullisen rauhallisessa laukassa. Kehuin hevosta äänelläni ja nousimme okserilla hyppyyn. Taputin hevosta esteen jälkeen ja siirryimme ravin kautta käyntiin. Esteet olivat menneet oikein hienosti, lukuun ottamatta kaksoissarjaa. Siispä tulimme kaksoissarjan vielä kertaalleen, ennen kuin ryhdyimme ravailemaan loppuraveja.

Keventelyn aikana Karos sai venyttää kaulaansa ja askeltaan ja rentoutua. Se pärski tuon tuostakin ja tarjosi hienosti peräänantoa. Taputin sen hikistä kaulaa ja vaihdoimme vielä suunnan, ennen kuin siirryimme käyntiin. Lopuksi Karos saikin kävellä oikein pitkään, jotta hengitys tasaantui. Ratsastuksen jälkeen nostin jalustimet ja talutin hevosen talliin. Siellä riisuin siltä varusteet ja vein sen pesupaikalle. Vilvoittava vesi teki orille hyvää. Letkutin sen jalat ja pesin sen, ennen kuin palasimme karsinalle. Karsinalla kuivasin hevosen, hieroin linimenttiä jalkoihin ja heitin verkkoloimen selkään. Puhdistin vielä kaviot, ennen kuin lähdin viemään varusteita paikoilleen. Kun palasin hetken kuluttua karsinalle, kiinnitin päitsiin narun ja lähdin viemään oria takaisin tarhaan. Tällä kertaa Karos sai tammojen huomion helposti itselleen, kun muut orit olivat muilla mailla. Hymyillen palasin talliin, siivosin Karosin karsinan ja lähdin kotiin.

~ Wonder

1 kommentti:

  1. Erityisesti tarinan alku on juuri niin ihanan kesäinen kuin kesän alkuun voi kaipaillakin :D Jälleen ihanan tarkasti kuvattua ratsastusta ja Karosin käyttäytymisen kuvailua, loistavaa!

    VastaaPoista