Salidsbury Farmilla järjestettiin tänään VLRY:n alaiset länkkärikisat joissa kävimme huviksemme ja vaihtelun vuoksi näyttäytymässä seuraavanlaisilla tarinoilla:
Rajattoman Pakkastakku (western horsemanship, sij. 5/5):
"Liikkelle!" kajahti käsky kovaäänisestä. Päässäni löi tyhjää: "täh, missä vihellys, missä valkoiset kouluaidat, missä esteet, mitä nuo tötsät tuolla kentällä on?" Katsahdus katsomoon, jonne ratsunikin hyvin uteliaana korvat hörössä töllisteli, palautti hermostuneisuudesta jähmettyneet aivosoluni kuitenkin suhteellisen nopeasti maanpinnalle. "Aaivan, cowboy-hattuja, chapseja: länkkärikisat!" Ja kun tämä ennenkokematon välähdys oli harmaan solumassani lävistänyt sain jalkani puristautumaan kevyesti ratsuni kylkien ympärille, vaadittu rata palautui salamana mieleeni ja ratsulleni antamastani huomaamattomasta käskystä matkasimme kohti ensimmäistä merkkitötsää - ensimmäistä jota kohti koskaan olin lännenratsastuskilpailuissa ratsastanut. Koko yksilösuoritus jatkuikin osaltamme ennakko-odotuksistani huolimatta kevyen harmonisesti eikä sen jälkeen muiden kanssa kentällä humputellessakaan yhtään tarvinnut suoritustamme hävetä!
Rajattoman Pakkastakku (western pleasure, sij. 2/4):
Istuin suomipalloni satulassa quarterhevosten seurassa muita ratsukkoja hermostuneesti vilkuillen: ihan kuin muut olisivat vaikuttaneet itsevarmemmilta kuin meikäläinen.. Olimme kuitenkin juuri esittäneet osamme askellaji- ja suunnanvaihdosten muodossa niin hyvin kuin pystyimme, enkä itse selästä käsin tuntenut kovin pahanlaisia virheitä, vaikka alkuun Takkua olikin innostanut vähän reilumman puoleisesti. Koko ajan olin kuitenkin tarkkaillut edelläni jytkyvää tai ravin tahtiin hytkyää ihan oikean länkkärihepan takapuolta ja vain haaveillut että suomiputellani olisi samanlaiset liikkeet, enkä siis ainakaan puhkunut itsevarmuutta nyt line-upissa seisoessamme. Mutta se täytyi ratsuni kunniaksi myöntää että ainakin se tuntui miellyttävältä ratsastaa, ja toivoin tunteen välittyneen kentän toisellekin puolen!
Rajattoman Pakkastakku (pole bending, sij. 3/8):
Ratsuni propellien tapaan pyörivien korvien takana häämötti kuusi tolppaa, odotin lähtökäskyä vähän hermostuneena ja mietin miten saisin oripoikani pysymään pystyssä käännöksissä ja yhtä aikaa laukkaamaan reippaasti käännöksen vastaisessa laukassakin. Kun lähtökäsky sitten kiiri korviini painoin pohkeeni ratsuni kylkiin ja maiskautin niin mahtipontisesti että hiukan herkkis Takku oikein pomppasi vauhtiin! Ensimmäinen tolppa lähestyi siis kovaa vauhtia, meni pian ohi ja heti käännyttiin seuraavalle. Alku oli vähän haparoivaa siitäkin huolimatta että tätä oltiin kyllä kotonakin ehditty vähän harjoitella. Vauhtimme kuitenkin kiihtyi hiljalleen ja kaarrokset muuttuivat varmemmiksi, kunnes yhtäkkiä tajusin että edessä häämöttikin viimeinen tolppa. Se tuntui lähestyvän kuin hidastetussa filmissä: tunsin kuinka Takun kaviot tömähtelivät kentän hiekkaan, sen harja hulmahteli lähes kasvoilleni, sen korvat olivat innokkaasti pystyssä. Annoin kääntävät avut, tunsin kuinka ratsu vastasi hiuksenhienoon pyyntööni, kallistui kaarteeseen, hidasti vauhtia pienen hitusen pysyäkseen tukevasti pystyssä, ja kohta tajusinkin että olimme ohi viimeisestäkin tolpasta, vauhdin sai hidastaa, enää ei tarvinnut kannustaa ja kääntää ratsua samaan aikaan. Ja mikä helpotus tuon tajuaminen olikaan pään ollessa jo aivan pyörällä vauhdin huumasta ja karusellia pahemmasta pyörityksestä!
Salmenkylän Ainotar (pole bending, sij. 6/8):
Kaikenlainen länkkäritreenaus jäi Aikun kanssa vähän vähille ennen Salidsbury Farmin kisoja, joten odotukseni tämän suorituksen osalta eivät olleet huikean korkealla: kunhan vähän kokeiltaisiin miten menee, vauhdista viis kunhan pystyssä pysytään. Mutta yllättäen yleensä varsin rauhallisesti ottava tammaseni keksikin että tämähän on kivaa! Niinpä kiisimme tolppien välistä vauhdilla, tyylistä tai käännösten tiukkuudesta välittämättä. Kun viimeinen tolppa häämötti näkökentässäni seuraavana, alkoi mieleeni kuitenkin hiipiä epäilys: olimmeko vauhdikkaan toheloinnimme keskellä vahingossa ohittaneet jonkin tolpan tai muuten onnistuneet etsiytymään väärälle puolelle viimeistä tolppaa? Ympäristöönhän en ollut mitään huomiota kiinnitänyt, joten kenenkään huudot tai huomautukset eivät olisi minua havahduttaneet. Päätin kuitenkin luottaa reittiin jolla jo olimme, ja sormet ja varpaat ristissä toivoin että viimeinen, vauhdilla mutta melkoisen etäisyyden päästä ohitettu tolppa tuli kierrettyä ihan oikealta puolelta!
Lakean Nutella (showmanship at halter, sij. 6/8):
Mo! Nuttu kisois: halus haistella kaikkee, oli tötsä johon ei ois saanu koskee > yritti tunkee turpansa siihen kii, ei ihan ehtiny! Yhteistyös toivomisen varaa.
Amarin Perla (showmanship at halter, sij. 8/8):
Perla oli ekois kisois reipas, innoissaan tönäs mua nii et tuli melkein kosketus kentän pohjaan muutenki ku kengänpohjil, mut selvittiin muute hyvin läpi kyl :)
