hoitotarina Karos, 5.1.2011

Poljin lumisen metsän poikki ja kaarroin tallitielle. Pellolla näytti olevan muutama ratsukkoa energioita purkamassa ja kentältäkin kantautui kavioiden kopsetta. Pysäytin pyöräni parkkipaikan kulmalle ja lukitsin sen. Karos tepasteli ylvään oloisena tarhassaan pukeutuneena paksuun toppaloimeen. Astelin orin luokse ja laskin kämmeneni sen kaulalle.

- Heippa Karos! Sanoin. Ori hörähti ja kerjäsi innokkaasti makupaloja.
- Tänään minulla on vähän kiire, mutta ajattelin että voisimme ehtiä hyppäämään hieman esteitä, kerroin Karosille ja annoin sille porkkanan. Ori keskittyi porkkanansa syömiseen ja unohti hoitajansa puheet. Kiinnitin riimunarun päitsiin ja lähdin taluttamaan hevosta talliin. Oli selvästikin lounastauon aika. Talli oli lähes tyhjä, lukuun ottamassa muutamaa hevosta, jotka olivat juuri tulleet liikutuksesta. Vein Karosin karsinaan ja hain sen varusteet. Sidoin sen kiinni ja ryhdyin loimen pois oton jälkeen sukimaan oria. Huolellinen harjaus, suojat jalkoihin ja satula selkään. Kymmenessä minuutissa hevonen seisoi varustettuna karsinassaan ja korskui innoissaan. Talutin sen pääoven kautta pihalle ja suunnistin vapaana olevaan maneesiin. Karos sai hetken ajan odotella, kun kokosin esteitä maneesiin. Mutta kun heilautin itseni ratsaille, oli hevonen jo aivan täpinöissään. Lähdimme kävelemään uraa pitkin. Kuuntelin ulkoa kantautuvaa puhetta ja keskityin allani tanssahtelevaan ratsuun.

Muutaman käyntikierroksen jälkeen, vaihdoimme suunnan ja kokosin ohjia. Lähdimme ravailemaan kevennellen ympäri maneesia. Teimme paljon ympyröitä, suunnanvaihdoksia ja temponvaihdoksia. Karos oli virkeä ja halukas yhteistyöhön. Pitkän raviverryttelyn päätteeksi tulimme laukassa puomeja ja kavaletteja. Karos ei olisi millään viitsinyt keskittyä moiseen hyppelyyn vaan olisi vain innostunut hyppäämään korkeampia esteitä. Sen se osoitti varsin selvästi. Muutama kompuroiva hyppy, sivuloikka ja pukki.

- Karos, Karos! Varo vaan tai kohta saat hioa puomitaitojasi koko tunnin, sanoin tomerasti ja napautin kantapääni orin kylkiin. Muutaman tomeran avun jälkeen, ori myöntyi puomien maailmaan ja lähtikin kulkemaan ihan hienosti. Kahdeksikko harjoituksen aikana, ori saikin käyttää aivojaan, jottei viskonut puomeja minne sattuu. Pian se kumminkin ryhdistäytyi ja kulki kahdeksikon erinomaisessa tahdissa. Taputin hevosta ja jätimme puomit sikseen. Ravailimme harjoitusravia muutaman kierroksen ja tulimme sitten ensi alkuun 50-70cm korkuisia esteitä. Niiden kanssa oli helppo harjoitella lähestymisiä ja laukanvaihtoja. Pienen esteverryttelyn jälkeen, tiukatkin käännökset sujuivat mitä parhaiten. Kehuin oria ja kävin nostamassa esteet 80-110cm korkeuteen. Yhdistimme puomiharjoitukset esteisiin ja lähdin suunnittelemaan päässäni rataa. Annettuani hevosen hetken hengähtää, kokosin ohjat ja nostimme jälleen laukan. Loikkasimme kaksi kahden laukka-askeleen välein olevaa puomia ja lähdimme lähestymään 90cm okseria. Karos sai hyvin askeleet sopimaan puomien avustuksella ja hyppy oli todella hyvä. Myötäsin ohjista, istuuduin kevyeeseen istuntaan ja jatkoimme esteen jälkeen matkaa tiukan kurvin jälkeen kavaletin kautta 100cm okserille. Siinä ei mennytkään askeleet aivan kohdilleen ja kavaletilla tapahtui pientä kompurointia. Yritin korjata orin askelluksen, mutta turhaan. Vauhti hidastui ja tuli kieltäytyminen. Käänsin hevosen pois esteeltä, otimme uuden lähestymisen ja tällä kertaa olin tarkkana. Ennen kavalettia, olisi valittava joko oikein pitkä askellus tai todella lyhyt askellus. Päätin valita pitkän, koska kyseessä oli okseri. Kannustin hevosen pitkään laukkaan ja lähdimme lähestymään estettä. Kavaletti vilahti allamme ja oli enää kaksi pitkää askelta, enne ponnistusta esteelle. Este meni hyvin, vaikka hyppy menikin melko pitkäksi, muttei se haitannut. Kokosin hevosen esteen jälkeen ja käännyimme kohti maneesin kulmassa olevaa muuria. Muuri oli vain 85cm korkea, mutta erikoisesteenä se saattoi hieman pelästyttää joitain hevosia. Pidin siis ohjat tiukalla, pohkeeni hevosen ympärillä ja kannustin puomien jälkeen orin hyppyyn. Karosille se oli kumminkin helppo nakki. Rautias ori liisi esteen yli ja laskeutui aivan oikein vasempaan laukkaan.

- Hyvä Karos, kehuin nopeasti ja jatkoimme kohti kolmoissarjaa. Esteiden välissä oli kaksi lyhyttä askelta, joten pidätin hevosta, pidin laukan tarmokkaana ja kannustin a-osalle. Karos ponnisti vahvasti takajaloillaan ja laskeutui melko kauas esteestä. Emme saaneet kuin yhden normaalin askeleen ja sen jälkeen oli jo hypättävä. Siinä kohtaa rytmi hieman katosi, mutta saimme sen juuri ja juuri pysymään ja niin koko sarjaeste onnistui, vaikka pientä murhetta olikin ollut. Päätin että tulisimme sen uudelleen. Käänsin hevosen takaisin ja otimme hyvän lähestymisen. Pyysin hevosta hyppäämään hieman aikaisemmin ja nyt sarjaeste onnistui. Jokainen hyppy oli tarkoin suunniteltu ja laskeutumiset menivät erinomaisesti. Karos pärskähti tyytyväisenä ja laukkasi uralle. Pidätin sitä ja siirryimme ravin kautta käyntiin. Sehän oli mennyt hyvin.

Annoin hevoselle taas pienen hengähdystauon ja mietin viimeisen radan. Se voisi olla käännösten puolesta hieman haastavampi. Kun sain ajatuksen päähäni, painoin radan mieleeni ja kehotin hevosen laukkaan. Kokosin sitä hetken ympyrällä ja aloitimme. Nyt rata alkoi kolmoissarjasta. Siinä Karos toimi erinomaisesti ja jatkoi innokkaasti matkaa. Pidättelin sitä hieman ja kaarroimme tiukasti pystylle. Hyppäsimme pystyn hieman viistoon, jotta saimme hyvän lähestymisen pitkälle, mutta matalalle trippelille. Karos lähestyi sitä pitkin askelin, varmisti paikat ja ponnisti voimakkaasti. Liisimme esteen yli ja laskeuduimme nipin napin hyvään paikkaan. Kehuin hevosta nopeasti ja kaarroimme jo muurille. Muurille tuli hieman huono lähestyminen, mutta Karos taitavana hevosena, korjasi sen ja hyppäsi tasaisen loikan yli esteen. Vielä loppusuora häämötti edessämme. Katsoin kohti maneesin seinää ja kannustin hevosta ylittämään 110cm pystyn. Karos loikkasi sen vaivattomasti ja ylitti kavaletti sarjan.

- Hyvä Karos! Kehuin hevosta ja annoin sen kävellä. Siinä oli itsekin ihan hengästynyt. Päätimme päättää tämän päivän harjoitukset tähän, joten teimme pitkät loppuverryttelyt ja vein hevosen talliin. Riisuin siltä varusteet, harjasin sen huolella, puhdistin kaviot ja levitin loimen selkään. Viimeiseksi vielä tarkistin jalat, jottei niissä ollut kuumotusta. Vielä muutamat rapsutukset orille ja vein sen tarhaan. Suoraan pihalta, loikin maneesille, jossa keräsin esteet kasaan. Siivosin maneesin kuntoon ja lähdin pikaisesti polkemaan kotiin. Mummolassa odottaisi päivällinen…

Siivoilua

Vaikka olin raahautunut tallille silmät sikkurassa ja leukapielet haukottelemisesta jäykkänä (olin valvonut pieniä tunnin tirsoja lukuunottamatta suunnilleen kaksi vuorokautta parin päivän päästä saapuvan uuden koiramme aiheuttaman jännityksen ja yksinkertaisesti jonkin ihmeellisen valvomishalun takia), väsymys oli haihtunut siinä silmänräpäyksessä, kun pihalla vastaan kävellyt Amar oli tokaissut moikkaamisen jälkeen: "Niin muuten, Gnomzu, tiesitkö että meiän hevoskatras laajeni 31. päivä suokkiori Nutulla, ja tulee laajenemaan vielä ainakin yhdellä jäsenellä jos kaikki menee hyvin, sillä Aikku astutettiin Epulla."

Niinpä meikäläinen oli yhdessä hujauksessa nojaamassa Nutun tarhan vierellä kieli pitkänä. Upea hevonen, huoahtelin töllistellessäni nuoren oripojan temmellystä tarhassa. Vihelsin kimeästi ja ojensin varovaisesti käteni aidan yli. Talviauringon kimmeltäessä orin kullanvärisissä jouhissa kun se ravasi luokseni. "Moi, komistus", kujersin Nutun nuuhkiessa kämmenselkääni. Se hieroi ylähuultaan kyynärtaipeeseeni ja pärskähti tyytyväisenä, kun rapsutin sen turpaa. Minua nauratti.

Olisin voinut jäädä tunneiksi Nutun seuraksi, mutta pikainen vilkaisu kännykän näyttöön kertoi, että oli aika viedä Aikku ulkoilemaan. Harpoin lumisen pihan yli sisälle talliin. "Heissan, kullannuppu. Oliko ikävä?" luikahdin karsinaan hymy huulillani ja riimu ja -naru mukanani. Aikku nuuhki minut läpikotaisin ja tuhisi pettyneenä, kun ei harmikseen löytänyt namin namia kätköistäni. Olin unohtanut tunkea niitä taskuihin kotona. Harjasin tamman nopeasti läpi. "Sulle tulee kuulemma taas varsa. Tosi ihanaa!" lepertelin ja taputin Aikun kylkeä. Suukotettuani suomirouvan samettista turpaa heitin sen leveään, kiiltävään selkään ulkoiluloimen, laitoin kaikki remelit kiinni, sujautin riimun sen hienopiirteiseen päähän, kiinnitin riimunarun ja lähdin ulos Aikun tallustellessa tottelevaisena perässä.

"Hus", käskin tomerasti tarhan portille ravannutta Ranea. Huiskautin hieman kättäni ruunikon suuntaan, jolloin se lönkytti kauemmas harja hulmuten. Avasin portin, talutin hoidokkini aitojen sisäpuolelle ja suljin sitten portin. Kävelin Aikun kanssa keskemmälle tarhaa - se oli ainakin minulle hieman vaikea prosessi, sillä lunta oli melkein reiden puoliväliin asti. Silitin hellästi tamman otsaa ja irrotin sitten riimunarun. Kompuroin taaksepäin kun Aikku heitteli päätään ja ampaisi eteenpäin kuin tykinkuula. Katselin sen riemukasta, lunta pöllyttävää kiitopukkilaukkaa hymyillen.

Talsin takaisin talliin ja pistin tamman päiväsapuskat turpoamaan. Nojauduin Aikun karsinan ovea vasten miettimään, mitä seuraavaksi. Lopulta totesin hyväksi ajatukseksi sen, että huoltaisin Aikun varusteet ja putsailisin muutenkin paikkoja. Otin satulahuovan irti satulasta, harjasin siitä irtokarvat ja pintaliat, kastelin sen letkulla ja hankasin sitä saippualla. Lopuksi huuhdoin saippuan pois ja vein huovan kuivumaan. Sen jälkeen hain satulasaippuaa, ämpärillisen vettä, kaksi kappaletta pesusieniä, jäykkähjaksisen harjan sekä pyyhkeen ja kävin istumaan varustehuoneen nurkassa kököttävän suojalaatikon päälle satula sylissäni. Irroitin satulavyön, harjasin kuran ja irtokarvat poisja asetin sen Aikun satulalle varatulle telineelle. Hieroin liat pois jalustimista ja -hihnoista kuivaten ne sitten pyyhkeellä. Puhdistin satulan mikroskooppisen tarkasti, kunnes se kiilsi hienoisesti ja nahka tuntui melko notkealta sormissani. Pyyhkäisin vielä enimmän kosteuden pois pyyhkeellä ja asetin satulankin telineelle.

Sieppasin suitset käteeni ja upotin kuolaimet ämpärin lämpimään veteen hiljaa hyräillen. Raaputin kuolaimiin kuivuneen kuolan ja muun mönjän irti peukalonkynnelläni. Kuivasin kuolaimet ja pyyhin suitset kostealla sienellä. Sitten purin suitset osiin ja pesin ne joka paikasta satulasaippualla. Lopuksi rasvasin suitsien nahkaosat ja kokosin ne taas. Kiinnitin satulavyön sekä hakemani uuden, puhtaan satulahuovan satulaan. Ai että, kyllä tuli hyvä olo kun katselin Aikun kiiltäviä varusteita!

Hankasin mudan pois Aikun suojista ja pinteleistä jotka käärin siististi. Puunasin suomipollen juoma-automaatin, ruokakaukalon ja suolakiven pidikkeen puhtaaksi sienellä. Pesin myös Aikun harjat. Yhden aikoihin hain Aikun sisälle, harjasin sen ja riisuin siltä loimen jättäen sen sitten ahmimaan ruokaansa. Astelin toimistoon, kävin pikaisesti vessassa ja istahdin kaapistani kaivamieni eväiden kanssa suuren pirttipöydän ääreen Wonderin viereen. Juttelimme niitä näitä, söimme ja lepäilimme. Kello tuli kaksi, jolloin vein Aikun takaisin ulos.

Jatkoin vielä siivousrojektiani. Järjestin nimittäin hoitajankaappini, siivosin Aikun karsinan, ja kärrättyäni lannat pois harjasin tallikäytävän puhtaaksi heinänkorsista, lumikökkäreistä ja multapaakuista. Käväisin myös taas moikkaamassa Nuttua. Kellon lyödessä kolmea olisin niin kovin mielelläni jäänyt vielä tallille ja liikuttanut Aikunkin, mutta porukat odottivat minua kotiin, meillä kun oli vähän häslinkiä kotosalla. Niinpä lähdin tallustelemaan kotiin päin tyytyväisenä kaikesta, mitä olin päivän aikana tehnyt ja tyytymättömänä siitä, että olisin halunnut jäädä pitemmäksi aikaa.

~ Gnomzu