sunnuntai, 8. huhtikuuta 2012

ht.netin yhdys_sana_virheet

Jonkin verran äidinkieliperfektionismista kärsivänä olen monena päivänä huokaillut joko kauhistuneena tai toivoni menettäneenä bongaillessani yhdyssanavirheitä ht.netistä (kyllä: moiseen turhuuteen käytän aikaani sen sijasta että päivittäisin sivuja, pahoittelut). Nyt "pistokokeen" tehdessäni olivat kirjoittajat ilmeisesti kunnostautuneet, alla lista yhdyssanoista joita löytyi ht.netin topickien otsikoista ensimmäiseltä ja toiselta sivulta juuri äsken.

Oikein:
piirrostallille
ratsastustunnille
Ravikeskustelu
hevospeli
bottitopa
ulkoasua/-pohjaa
Nimiehdotuksia
ravihevosten laatuarvostelu
Mielipide + kirjoitusvirheet
virtuaalihevonen
Ratsuponitopic
koulupainoitteisia
Tallipaikkaa
Laatuarvostelupalkinto
shetlanninponeja
Ostoslistalla
aikamatkalle
näyttelyponeja (ratsastuskouluun)
pullaponeille
huutokaupassa
estepuoliveriset
muotoonlaittajaa

Väärin:
Vuokraustalli ideaa (korjattu: vuokraustalli-ideaa)
Virtuaaliset ratsastuskoulut - yhdistys (korjattu: Virtuaaliset ratsastuskoulut -yhdistys)
satulahuopa kisa (korjattu: satulahuopakisa)


Niille joilla eivät yhdyssanat ihan ole hallussa voisin lämpimästi suositella tätä sivua.

torstai, 8. maaliskuuta 2012

Koulukisoissa Takun kanssa

Tällä kertaa pakkasin traikkuun ainoastaan Pakkastakun lähtiessäni huristelemaan koulukisoihin Luxus Poniesiin - seuraavanlaista tapahtui näissä kisoissa:

VaB (sij. 2/5):
Kuinka monta sekuntia kestää ratsulta lompsia kouluratsastuskentän kaukaisimmasta päästä tuomarin pöydän eteen löysin ohjin? Kuinka monta ajatusta, ja millä nopeudella, ehtii risteillä ratsastajan päässä tuona aikana liittyen siihen että tuomari haluaa keskustella jostain ratsastetun kouluradan jälkeen? Miltä tuomarin ilme näyttää hätäisellä vilkaisulla tarkasteltuna?

Todellisuudessa lompsottelussa kestää varmasti alle minuutin verran, mutta se tuntuu vähintään yhdeltä piiiitkältä ikuisuudelta. Kenties sen takia että ajatusliikenne kypärän alla on samaa luokkaa kuin lentoliikenne Heathrown yllä - ajatukset vaan eivät tyydy matkustajalentokoneiden nopeuksiin vaan jyristävät ristiin rastiin kuin hornet-hävittäjät. Ja varmasti tuo tuomarin ilme silmät sirrillään ja suupielissä kevyt hymyntapainen kätkee taakseen ilkeitä ajatuksia siitä miten parhaiten saisi nöyryytettyä kilttiä heppatyttöä kunnollisen ratsunsa selässä.

Yhtäkkiä juuri ennen kuin olen valmis pysäyttämään Takun tuomaripöydän edustalle se iskeytyy mieleeni: tuskinpa tässä mistään sen vakavammasta on kyse kuin siitä että tuomari haluaa huomauttaa ratsuni tuhdista kunnosta, eiköhän häneltä löydy moisen asian suhteen ymmärrystä! Tähän loogiseen lopputulokseen johtanut päätelmäni aiheuttaakin sen etten ensin edes tajua mitä tuomari todellisuudessa sanoi. "Joo, siis Takku on kyllä dieetillä mut siis kun se on niin söpö niin siis kaikki muut antaa sille hirveesti herkk.. Siis anteeks, sanoitteko te että haluaisitte käyttää Takkua jalostuksessa teidän überdüber-koulutammalle? Vau, siis tietystihän se sopii...!"

perjantai, 24. helmikuuta 2012

Tarinakisoissa Elysessä

Elysessä järjestettiin tänään tarinakilpailut, ja sinne suuntasi kulkuni kolmen ratsun voimin seuraavanlaisin tekstein:

Perla, HeB (sij. 3/9):
Tottele tottele poninen, niin sut reilusti palkitsen.
Upeasti ravaat vaan, niin saat mun hymyni loistamaan.
Hienosti hienosti heppanen, juuri nyt sinusta tykkäilen.

Kaikki katsomossakin meitä ihaillen katselee,
miettii miten yhteistyö niin loistava välillämme vallitsee.
Tuomarikin meille hymyilee, hyväksyvästi tarkkailee.
Nuttu, HeB (sij. 7/9):
Kuules nyt pikkuinen, ratsuni sä karvainen.
Pokkuroinnin voitko lopettaa, reippaammin alkaa liikkumaan.
Kuuntele nyt hippuisen, tai pian sua uhkailen.

Kisaradan reunalla jo kaik' meitä odottelee,
kuiskii kun portin kohdalla ratsukko vaan tappelee,
joten liikkuisitko nyt, ennen kuin hermoni repeilee.
Takku, HeA (sij. 7/15):
Lumoavaa leijailua, lentävän lintumaista liitelyä; loistosuoritus lamppujen loisteessa.

tiistai, 21. helmikuuta 2012

Esteitä hyppimässä tarinakisoissa Nutun kanssa

Käväisimme Nutun kanssa Villahaassa estekisoissa 70 cm luokassa kokeilemassa onneamme seuraavanlaisen tarinan kera (sij. 3/10):
"Nuttu, se on vaan laatikoista koottu muuri. Ei oikea kivimuuri. Kyllä sä sen yli pääset, älä pelkää. Hölmöliini.." Istuin pörröisen suomipalleroni satulassa jaaritellen ja maanitellen muuriesteen edustalla niin pitkään että pelkäsin kohta saavani kaikkien muiden kanssaverryttelijoiden vihat niskaani. Ja mitä tekee Nuttu: puhisee, pöhisee, tökkii muuria turvallaan, kokeilee sitä kaviollaan, pärskii ja poikittaa. Selvästi herran aivotoiminnassa oli tänään jotain vikaa ja ne kymmenet aiemmissa kisoissa suoritetut muurien ylitykset olivat päässeet pyyhkiytymään muistista aivan täysin.

"Voi hellanlettas Nuttu, en mä sua sen yli yrittäisi saada jos se olis vaarallinen, kyllä sun pitäisi tietää että mä yritän suojella sua kaikelta, vaikka en aina ihan onnistukaan pitämään sua poissa hankaluuksista.." Ainakin kuvittelin kuulostani vakuuttavalta, mutta kun nuoren ratsuni hömpöttely ei ottanut loppuakseen totesin että nyt ihan kaikelta suojeleminen saisi riittää.. "Ulrika, voitko tuoda raipan, haluan nyt suojella meitä molempia muiden verkkailijoiden vihalta silläkin uhalla että Nuttu ei enää ikinä usko kun väitän että suojelen sitä jopa raipanhipsaisuilta!"

maanantai, 20. helmikuuta 2012

hoitotarina Hali 20.2.12

Lunta tuiskutti taivaalta, kun saapastelin kohti tallia. Tien vieressä olevassa tarhassa seisoi kaksi paksuun talvikarvaan sonnustautunutta Suomenhevosta, jotka hörähtivät oitis kuullessaan askelia tieltä. Hymyilin hevosille ja jatkoin matkaani.

Päästyäni tallipihalle naurahdin huvittuneena katsellessani Halin menoa pitkin lumista tarhaa. Pystyharjainen Eestinhevosori Hali nautti täysin siemauksin raikkaasta talvisäästä ja loputtomasta lumentulosta. Kävin nopeasti tervehtimässä ponia, kunnes menin sisälle talliin siivoamaan Halin karsinaa.

Saatuani lannat kerättyä ja tuotua lisää turvetta, hain Halin varusteet valmiiksi karsinan ulkopuolelle. Juuri kun olin tarttumassa riimunvarteen, kuulin Amarin huudahduksen takaani.
- Hei Wonder!
- Hei Amar!
- Kiinnostaisiko sinua osallistua tunnin päästä olevalle estetunnille? Olin luvannut pitää kahdelle ratsastajalle estetunnin, mutta valitettavasti toinen heistä on sairastunut, eikä pääse tulemaan. Olisi sääli perua toisenkin ratsastajan tunti, mutten oikein viitsisi pitää vain yhdelle tuntia?
- Voi totta kai! Ilman muuta me tulemme Halin kanssa.
- Hienoa! Tunnin päästä sitten maneesissa.
Amar palasi takaisin töidensä touhuun ja minä lähdin iloisesti hyppelehtien noutamaan ponia talliin. Miten hauskaa meillä tulisikaan olemaan!

Talutettuani Halin talliin ryhdyin oitis harjaamaan ponin takkuista karvaa. Ori oli käyttänyt tilaisuuden hyväkseen ja piehtaroinut itsensä paraati kuntoon, niin että lumi ja lumen alta tuleva hiekka olivat sekoittuneet pojan karvan joukkoon. Huokaisin huvittuneena, tartuin sukaan ja annoin lialle kyytiä.

Puolen tunnin puunauksen tuloksena Halin karva kiilteli auringon säteiden leikitellessä sen selän päällä. Puhdistin vielä kaviot hakaten tilsat pois ja harjaten ne kuntoon, katsoin myös, että hokit olivat tarpeeksi kireällä. En viitsinyt vielä heittää Halin selkään varusteita, joten selvitin sen hännän ja harjan takuista ja letitin häntään pienen letin. Tyytyväisenä vilkaisin kelloa ja satuloin ponin. Painettuani kypärän päähäni ja vedettyäni hanskat käsiini, talutin Halin toisen ratsukon perässä maneesiin.

Noustuani ratsaille ja siirryttyämme kiertämään kaviouraa, vilkaisin toista ratsukkoa. Hevonen oli hieman Halia pienempi, mutta selvästi reipas ja vilkas poni, luultavasti rodultaan New forest. Ratsastaja oli ryhdikäs tyttö, jonka huulilta paistoi ystävällinen hymy.
- Hei. Minä olen Jenna ja tässä on ponini Sami.
- Hei! Minä olen Wonder ja Halin varmaan jo tunnetkin.

Juttelimme hevosista ja tulevasta tunnista, kunnes Amar saapui paikalle.
- Anteeksi, että olen myöhässä. Ottakaa vain ohjat käteen ja ruvetkaa keventelemään.
Kokosin Halin kanssa ohjat ja kehotin sen raviin. Teimme verryttelyssä paljon ympyröitä ja kaarroksia, sekä temponmuunnoksia. Amar kokosi esteitä maneesiin ja piti samalla silmällä ratsastustamme.
- Wonder parempi ulko-ohjantuki ja leikittele sisäohjalla, päättäväinen ratsastus kulmissa.
- Jenna hillitse hieman Samia. Enemmän voltteja ja vaikka myös nopeita käyntiin siirtymisiä.

Nostettuamme muutamat laukat lähdimme tulemaan Amarin rakentamaan kavaletti sarjaa, joka oli pääty-ympyrällä.
- Pysytään koko ajan ympyrällä ja tullaan näitä kavaletteja.
- Wonder muista keskelle estettä ja reipas laukka.
- Jenna ota pidäte, ennen kavalettia ja muista ratsastaa laukkaa muualla ympyrällä.

Loikimme kahden laukka-askeleen välein laitettujen kolmen kaveltin ylitse reippaassa laukassa. Kaviot kumisivat maneesin hiekkaa vasten ja hevoset pärskivät. Kun olimme tulleet harjoitusta jonkin aikaa, vaihdoimme suunnan ja tulimme samaa harjoitusta 40cm esteiden kanssa.
- Wonder pohkeet kiinni ja tiivis istunta.

Hiki alkoi nousta niin hevosten kuin ratsastajienkin ihon pintaan. Pian Amar antoi vielä viimeiset vinkit tämän tehtävän saralta ja kehotti meitä ottamaan käyntiin ja kävelemään vapain ohjin koko uralla. Sillä välin kun me kävelimme, hän mietti seuraavan harjoituksen.
- Okei, seuraavaksi tullaan tämä ristikko sarja niin että lähestytään ravissa ja jatketaan sarja laukassa.
Nyökkäsimme hyväksymisen merkiksi ja kannustimme ratsumme raviin. Ravasimme Halin kanssa kohti sarjaa. Kevensin rauhallisesti, loikkasimme ensimmäisen 40cm esteen ylitse ja jatkoimme laukassa. Ensimmäisen ja toisen esteen väli oli kolme laukkaa. Toinen este oli 60cm korkea ja sen Hali selvitti hienosti. Maiskautin ja lähestyimme viimeistä 70cm korkeaa estettä. Myötäsin hieman, olin valmiina vaihtamaan laukan ja sitten jatkoimme myötälaukassa esteiden jälkeen.

- Hyvä Wonder! Hyvä tahti ja tuntuma. Muista nousta heti esteen jälkeen pystyyn, älä jää etukumaraan.
- Sitten Jenna ja Sami.
Vauhdikas punarautias Sami-poni kulki ratsastajansa alla hienosti ja loikkasi ensimmäisen esteen yli vauhdikkaasti. Kun Jenna ja Sami olivat suorittaneet esteet, tulimme vielä toistamiseen. Sen jälkeen vaihdoimme suunnan ja kokeilimme 80cm korkeaa muuria.

Minä ja Hali aloitimme. Haimme laukan kuntoon ympyrällä ja lähdimme lähestymään estettä reippaassa laukassa. Pidin ohjat tuntumalla ja ratsastin hevosta ns. ylös- ja eteenpäin. Vaikka yritin pitää pohkeet lähellä ja kannustaa hevosta, Hali kieltäytyi aivan esteen juureen. Olin lähellä lentää satulasta, mutta sain juuri ja juuri pidettyä itseni selässä.
- Heti uudelleen, pieni voltti ja määrätietoiset avut!
Keräsin uudelleen ponin apujeni väliin ja lähdin entistä määrätietoisemmin ratsastamaan hevosta eteenpäin. Lähestyimme uudelleen muuria, huomasin heti Halista, ettei sillä ollut aikomuksenaan hypätä. Niinpä kumautin pohkeeni orin kylkiin ja maiskautin reippaasti. Halille ei jäänyt paljoa vaihtoehtoja, joten se ampaisi hyppyyn ja liisi jykevän muurin yli hienosti.
- Hyvä Wonder ja Hali! Taputa!
Kiitin hevosta hurjasti ja katsoin kuinka Jenna ohjasi Samin esteelle. Sami loikkasi siistillä hypyllä esteen yli ja heitti hieman takapäätäänkin ilmaan innostuksissaan.
- Hyvä Jenna ja Sami!
- Seuraavaksi tullaan tämä okseri ja jatketaan linjaa pitkin pystylle.

Onneksi esteet olivat alle 80cm, joten pystyin hyvillä mielin kannustamaan ponin vauhtiin. Okserilla vauhtia oli hieman liian vähän, joten Hali kieltäytyi tyystin hyppäämästä.
- Wonder! Kunnon lähestyminen, reippaampi vauhtia ja pohkeet kiinni.
Teimme uuden lähestymisen ja nyt muistin ratsastaa laukan pidemmäksi ja reippaammaksi. Kun hyvä vauhti ja rytmi löytyivät, Hali hyppäsi mielellään. Nousin heti pystyyn esteiden jälkeen ja kirmasimme kohti pystyestettä. Ponnistus tuli hieman juureen, mutta sinnikkäästi Hali pomppasi hyppyyn ja selvitti esteet virheittä.
- Muista Wonder pidäte ennen hyppyä, jotta saisitte hyvän ponnistuspaikan. Jos este olisi ollut isompi, ette olisi välttämättä selvinneet siitä.

Nyökkäsin ja ravasimme uralle. Kävelimme taas hetken ja kokosimme hetken kuluttua ratsut viimeiseen harjoitukseen, rataharjoitukseen.
- Okei olisiko teille Wonder hyvä 70-80cm?
- Joo, se kuulostaa hyvältä.
- Okei, entä Jenna ja Sami? Olisiko 100cm sopiva?
- Juu, se on oikein hyvä.
- Selvä, Wonder ja Hali aloittavat.

Amar selosti radan ja sitten oli meidän vuoromme. Kannustin Halin matkaan ja lähdimme lähestymään ensimmäistä pystyestettä. Pidin hyvän tuntuman, pohkeet kiinni hevosessa ja ratsastin määrätietoisesti. Hali ylitti reippaalla hypyllä ensimmäisen esteen ja kaartoi käskystäni oikealle. Suoritimme seuraavaksi okserin ja lähdimme lähestymään muuria. Nyt muistin olla tarkkana ja Hali ylittikin esteen reippaasti, kun vain hieman puristin pohkeillani. Jatkoimme laukkaa, teimme pienen kaarteen ja tulimme sarjan. Sarja sujui hyvin ja enää oli jäljellä viimeinen este. Loikkasimme pystyesteen yli reippaasti ja siirryimme pikku hiljaa raviin.
- Oikein hyvä Wonder! Muurilla muistit hyvin pitää pohkeet lähellä. Sarja oli hieman vauhdikas, mutta sujui muuten ihan mukavasti. Sitten Jenna!

Kun esteet oli nostettu, oli Jennan ja Samin vuoro. Ratsukko veti vauhdikkaan radan, jossa oli kumminkin ponnistuspaikat ja hypyt kohdillaan. Ratsukko kuunteli palautteen Amarilta ja sitten oli aika siirtyä loppuverryttelyihin.

Kun olimme saaneet hengästyneet ratsut tyyntymään, menimme kaartoon ja laskeuduimme ratsailta. Veimme hevoset talliin, hoidimme ne huolella ja jätimme kuivumaan loimet selässä talliin. Menin kiittämään Amaria ja maksamaan tuntini. Sitten lähdin kotiin.

~ Wonder

tiistai, 14. helmikuuta 2012

Estevalmennus ystävänpäivänä

Meillä ihan kotitallilla järjestettiin ystävänpäivän kunniaksi valmennustapahtuma, jossa osallistuin itse Nutun kanssa 60 senttiseen estevalmennukseen, valmentajana Elde T.
Tammikuun 14. päivä alkoi hyvin kylmissä sääoloissa. Pakkanen ylitti reilusti jopa kolmenkymmenen asteen kipurajan. Amar ja Nuttu verryyttelivät maneesisa kuin saavuin paikaille. Nutulla näytti olevan todellakin hyvä päivä, sillä ori näytti liioittelematta olevan kiinnostunut kaikesta ympärillä olevasta. Pyysin Amaria ottamaan ohjat tuntumalle, ja valmistelemaan ratsunsa raviin. Kun Nuttu tunsi avut, se suorastaan räjähti. On vaikea sanoin kuvailla sitä riemua, joka orista paistoi sen kiidättäessä ratsastajaansa ympäri maneesia. Naurahdin parivaljakolle ja kokosin keskihalkaisijalle yhden kolmen esteen sarjan. Sarjan osat olivat kylläkin vain puomeja, mutta niistä olisi hyvä aloittaa. Amar ohajasi ratsunsa keskihalkaisijalle ravissa, mutta Nuttu innostui nostamaan laukan. En ollut tyytyväinen suoritukseen, joten pyysin Amaria ohjaamaan Nutun "uusintaan". Ehdotin häntä tarkkailemaan erityisen paljon vauhtia ja sen normaalina pitämistä. Tämä meni jo paljon paremmin, joten korortin kavalettia neljäänkymmeneen senttiin. Nyt Nuttu pääsi taas hieman käsistä, joten määräsin välikäynnit. Välikäyntien jälkeen Nuttu oli jo vähän rauhoittunut, joten hypytkin sujuivat paremmin. Ainoa vain, että Nuttu taisi hieman pelästyä sitä, että juuri toisen esteen päällä maneesista katkesivat sähköt. Keskimmäinen este tippui, mutta jo kolmannelle ratsukko sai taas hyvän tuntuman. Nostin esteet vielä kerran, nyt niillä oli korkeutta huimat 60cm. Ratsukko sai valita askellajin, jolla sarjaa lähestyisivät. Ratsukko päätyi yhteistuumin laukkaan, thank god! Parempaa tekniikkaa sarjalla en olekkaan nähnyt aikoihin!

lauantai, 21. tammikuuta 2012

hoitotarina Nuttu 21.1.12

Rautias suomenhevosori vilkuili minua vaaleiden jouhiensa takaa saapuessani sen karsinan ovelle. Se näytti ystävällisen kiinnostuneelta, mistä tunsin helpotusta. Edellisenä iltana ja vielä matkalla tallille olin lietsonut itseni likipitäen paniikin valtaan kauhukuvilla äksystä ja pahansuovasta hevosenkäppänästä, jonka korvat valuisivat päätä pitkin kuin liimattuina ja joka minut nähdessään väläyttäisi parit ilmeet rumimpien irvistysten kokoelmastaan, ehkä huonolla säkällä haukkaisi palasenkin. Ennalta kyllä jo tiesin, että uusi hoidokkini Nuttu tuskin olisi lähelläkään edellistä kuvausta, mutta en silti mahtanut itselleni mitään. Minusta kun vain taitaa olla niin mukavaa pelätä aina puolikuoliaaksi asti pahinta jo mieluiten monta viikkoa etukäteen. Jännitykseni viimeisetkin rippeet katosivat kuitenkin siinä vaiheessa, kun tervehdin oripoikaa ja se höristi korviaan uteliaana.
Astuessani harjausvälineet mukanani Nutun karsinaan suokki steppasikin jo innostuneena minua vastaan ja otti tehtäväkseen nuuskia minut tallikengistä hiuksiin. Erityisesti taskut kiinnostivat.
- Ikävä tuottaa pettymys heti alkajaisiksi, kamu, mutta herkkupaloja ei ole saatavilla.
Nuo taikasanat saivat Nutun mielenkiinnon kummasti siirtymään minun sijastani tallikäytävän tapahtumiin. Taisin olla aika tylsistyttävää seuraa. Perusteellisen harjauksen myötä ori kuitenkin siirsi vähitellen huomionsa pois käytävältä laskemalla päänsä alas ja huokaamalla syvään. Harjaus- ja rapsuttelutuokio sujui oikein leppoisasti, mutta kavioiden putsaaminen ei Nutun mielestä selvästi ollut kovinkaan oleellinen toimenpide; se juurrutti suokin päättäväisyydellään kavionsa niin tiukasti puruihin, että oli siinä melkoisesti pinnistämistä yrittää saada ne vuoronperään ylös. Lopulta tässä onnistuin ja taisin varsinaisen kuntosalitreenin saada siinä samalla.
Ratsastamaan en tänään vielä lähtenyt, halusin mieluummin tutustua hoitohevoseeni aluksi ihan maasta käsin. Pelkkään harjaamiseen en kuitenkaan tyytynyt, vaan päätin tämän päivän soveltuvan hyvin juoksuttamiseen. Näin ollen pintelöin vielä Nutun jalat hivutusvammojen välttämiseksi, napsautin juoksutusliinan sen suitsiin ja maiskautin hieman. Nuttu suostui varsin mieleluusti lähtemään vähän ulkoilemaan ja käveli sangen mallikkaasti vierelläni kentälle.
Itse juoksutusrupeama lähti käyntiin ja jatkui koko ajan sen verran onnistuneesti, ettei Nuttu varmaankaan ihan ensikertalainen kyseisessä lajissa voinut olla. Juoksuttelin siinä vajaan puolituntisen puhellen aina väliin niitä näitä uudelle hoidokilleni. Ori kulki vaadituissa askellajeissa kumpaankin suuntaan hienosti ja höristeli tarkkaavaisena karvaisia korviaan suuntaani.
Happeningin jälkeen harjasin Nutun vielä kertaalleen, rapsuttelin hetken ja päästin sitten tarhaan Takun seuraksi, se kun ei ollut juoksutuksesta hionnut oikeastaan yhtään - aika hemmetin kovakuntoinen kaverihan tuo siis taisi olla! Katselin hetken, kuinka Nuttu säntäili pitkin poikin tarhaa koettaen innostaa Takkuakin mukaan leikkiin ja piehtaroi vähän väliä nautinnollisesti kimaltelevassa puuterilumihangessa.
Tämän jälkeen palasin talliin siivoamaan Nutun karsinan. Tein homman tällä kertaa ehkä hiukan turhankin pikkutarkasti, mutta halusin antaa mahdollisimman hyvän ensivaikutelman. Myös rehu- ja juomakipot luonnollisesti jynssäsin oikein viimeisen päälle. Samalla kaavalla puhdistin joutessani myöskin Takun kopin. Koska kestäisi vielä jonkin aikaa, ennen kuin minua tultaisiin hakemaan, kuurailin lisäksi Nutun, Takun ja Perlan harjat ja suitset, ne kun eivät olleet, noh, ihan priimakunnossa. Lakaisin vielä tallin käytävät ja kiiruhdin sitten ulkona odottelevan Volkkarin kyytiin.

~ Helmi-Sofia