Oli ehtinyt kulua jo lähes kuukauden päivät Ainottaren ihka ensimmäisistä kilpailuista, eikä tamma ollut uudestaan päässyt esittelemään taitojaan yleisön eteen. Olikin siis korkea aika vihdoin 27.9. pakata taas Ainotar ja Smigrende kuljetusautoon ja huristella Jennin tallille läpi ankean tihkusateen ja puuskittaisen tuulen.
Edellisissä kisoissa kouluosuus ei Aikun keskittymisvaikeuksien vuoksi ollut mennyt kovin hääppöisesti, mutta tänään tamma oli jo paljon enemmän oma itsensä - osittain ainakin kiitos varmasti kuuluu hyvin pitkälle ja perusteelliselle verryttelylle. Kentän pohja tosin oli ainaisesta sateesta johtuen vähän liejuinen ja sai molemmat tammat hitusen varovaisiksi, mutta ehkä se olikin hyvä juttu ettei vauhti ainakaan turhia noussut.
Tarkkuusosuuskin sujui paremmin kuin viimeksi, vauhtia oli jälleen ainakin osittain pohjan ansiosta hitusen vähemmän ja sen ansiosta myös pallot pysyivät tötsien päällä paljon paremmin. Alkuun Aikku ei olisi meinannut olla edes ihan niin reipas kuin olisin halunnut, mutta Keenan innokkuus veti onneksi nuoremmankin tamman lopulta mukaansa.
Kestävyysosuudella tuli kuitenkin taas viiletettyä vauhdilla, siellä ei satunnaiset mutakot haitanneet! Raviosuuksilla vauhti oli sentään hiukan maltillisempaa, ei mitään kauheaa kiitoravia tällä kertaa. Mutta laukatessa sitten todella laukattiin, ja sain käytellä reilustikin puolipidätteitä aina ennen porteista kulkuja, kumpareiden päältä laskeutumisia, kahluuosuuksia.. Ja kieltämättä välillä vauhti lähes hirvittikin, pohja kun ei maastossakaan ollut mikään erinomainen.
Maalissa oli siis jälleen kerran kaksi hikistä ja tällä kertaa myös kuraista hevosta ja erittäin kurainen ohjastajansa. Hevoset saivat kurjan sään vuoksi loimet niskaansa, mutta traileriin en niitä vielä voinut laittaa, koska sijoituksemme oli ennen kestävyysosuutta ollut niin hyvä että kannatti toiveikkaana odotella palkintojenjakoa..
Eikä sitä turhaan odotettukaan: lopullinen sijoituksemme oli kolmas viidestätoista valjakosta! Kisat olivat siis menneet paremmin kuin osasin etukäteen kuvitellakaan, en olisi ikinä uskonut jos joku olisi väittänyt että Aikku saisi heti toisista kisoistaan ruusukkeen! Mutta niin vain kävin, ja kunniakierroksella vedettiinkin sitten sen mukaisella vauhdilla..
~ Amar
maanantai 27. syyskuuta 2010
tiistai 21. syyskuuta 2010
hoitotarina Karos, 21.9.2010
Koulun kellot pirahtivat ja pääsin loikkaamaan ylös tuolistani. Nappasin reppuni ja juoksin käytävää pitkin kaapilleni. Vedin takkia niskaan ja pyyhälsin jo pian alas koulun rappusia bussipysäkille. Kuin taikaiskusta bussi kaartoi kulman takaa pysäkille. Istuuduin vapaana olevalle penkille vanhan ystäväni viereen. Juttu lähti sujumaan tutulla tavalla käyden nopeasti läpi koulukuviot ja kiemurtelemalla sitten hevosaiheisiin juttuihin. Ystäväni omisti itse viisi ravuria, joten meitä yhdisti tavattoman suuri hevosrakkaus.
Bussi kulki vauhdikkaasti kaupungin läpi ja lähti sitten kulkemaan vanhaa tietä pitkin kohti syrjäisimpiä asuinalueita. Kun kaarroimme hiekkatielle, tiesin olevani aivan lähellä. Painoin bussin punaista stop -nappia ja valmistauduin hyppäämään pois kyydistä. Heilautin kättäni ystävälleni ja saapastelin ulos bussista.
Käveltyäni noin puolentoista kilometrin verran, ilmestyi kulman takaa tuttu tallirakennus pihoine ja aitauksine. Vedin sieraimiini tuttua hevosen hajua ja astelin pihan ylitse talliin. Vietyäni tavarani suunnistin kohti tarhoja. Huutelin hetken Karosia, kunnes ori asteli portille ylväästi päätään pidellen ja jaloillan steppaillen. Hieroin hoitohevoseni kaulaa ja napsautin riimunvarren kiinni päitsiin. Karos pärskähti ja lähti kanssani kulkemaan kohti tallia.
Päästyämme käytävälle päästin orin omaan tuttuun karsinaansa ja lähdin hakemaan varusteita. Varustehuoneessa oli muutama tuttu ratsastaja, joita tervehdin iloisesti. Nappasin Karosin satulan, suitset, harjat ja suojat ja palasin hevosen luokse. Toin orin hoitopaikalle ja sidoin huolellisesti kiinni. Aloitin harjauksen sukimalla ensin huolellisesti kumisualla. Lika ja pöly putoilivat alas betonilattialle ja hevosen karva kävi yhä puhtaammaksi. Kävin läpi orin karvan dandyllä ja pölyharjalla ennen kavioiden puhdistusta. Saatuani kaiken tehtyä, ryhdyin varustamaan hevosta. Pujotin suojat jalkoihin ja laskin satulan selkään. Karos tanssahteli rinnallani ja riuhtoi narua.
- Käyttäydypäs nyt! Komensin. Pujotin suitset orin päähän ja painoin oman kypäräni päähän. Irrotin hevosen ja vein sen ulos tallista ja pihan ylitse kentälle. Kentälle oli jäänyt joltain useita erilaisia esteitä ja puomeja, joten päätin käyttää niitä hyväkseni.
Nousin keskellä ratsaille ja mittasin jalustimet. Varmistin vyön ja lähdimme kävelemään ympäri uraa. Hevonen silmäili innoissaan esteitä ja tanssahteli sivuttain allani. Kehotin Karosia liikkumaan eteenpäin ja annoin vapaat ohjat. Käveltyämme melkein kymmenen minuutin verran kokosin ohjat ja lähdimme verryttelemään kevyessä ravissa. Ori puhkui energiaa, joten sain käyttää kaikki taitoni saadakseni sen kulkemaan pitkin uraa poukkoilematta ja rimpuilematta. Liikuttelin kuolainta, pidin pohkeeni kiinni ratsun kyljissä ja ratsastin sitä eteenpäin. Muutaman kierroksen jälkeen vaihdoimme suunnan ja ryhdyimme tekemään paljon voltteja ja ympyröitä. Ori yritti parhaansa mukaan ravata pois altani, mutta sain sitä pikku hiljaa hallintaani. Lämmiteltyämme noin seitsemän minuutin verran lähdimme ottamaan harjoitukseen mukaan pysähdyksiä.
Alkuun sain toden teolla painaa takapuoleni alas satulaan, nojata taakse ja pidättää, jotta hevonen viitsi ottaa apuni todesta. Mutta joka kerta kun se vastasi apuihini pyydetyllä tavalla, kehuin sitä ja hölläsin apuja. Lopulta meidän edetessä vauhtia kaksi metriä ravia yksi pysähdys kaksi metriä ravia yksi pysähdys kaksi…rupesi homma toimimaan. Karos pysähtyi yhä pienemmillä avuilla ja alkoi nöyrästi kulkea rauhallisemmin ja kuuliaisemmin. Kehuin hevosta ja annoin kämmeneni taputtaa orin lihaksikasta kaulaa.
Vaihdoimme vielä suunnan ja jatkoimme yksitoikkoista ja melko rassaavaa harjoitusta. Saatuani hevosen ravaamaan nätisti ja pysähtymään vain istuntani avulla päätimme kokeilla laukan nostoja. Jäimme pääty-ympyrälle ravaamaan harjoitusravia ja valmistelin nostoa. Herättelin hevosta, tein puolipidätteitä, kutittelin sisäohjalla ja sisäpohkeella ja lopulta annoin laukkapohkeet. Korvat hörössä kulkeva hevonen siirtyi sulavasti vauhdikkaaseen laukkaan, pyrkien rynnimään eteenpäin suurella tahdon ja lihasten voimalla. En kumminkaan antanut periksi, vaan ryhdyin heti ratsastamaan hevosta liikuttelemalla kuolainta, pidättämällä ja ottamalla asetusta ja tukea. Istuin syvälle satulaan ja annoin takapuoleni tanssia satulassa. Eikä aikaakaan kun ote hevoseen löytyi. Minun ei tarvinnut kuin käyttää monipuolista apujen kirjoani ja nauttia kyydistä.
Tiivistin istuntani ja tunsin kuinka hevonen siirtyi korskuen raviin. Taputin sitä nopeasti ja vaihdoimme ympyräleikkaa suunnan. Otimme muutaman metrin ravia ja siirryimme taas huolellisten valmistelujen jälkeen laukkaan. Painoin kantapääni alas, nojasin taakse ja istuin, istuin, istuin ja vain istuin tiiviisti, joka riitti hevoselle. Se pysyi kauniisti laukassa ilman turhia pomppuja ja syöksähdyksiä. Jatkoimme laukkaa uralle. Tämä toki innosti välittömästi hevosta. Karos nosti korvansa pystyyn ja pyrki lähteä koohottamaan ympäri kenttää, mutta ei, siihen en sentään suostunut. Jatkoin ratsastusta, aivan kuin ympyrälläkin, käyttäen suurimpana apuvälineenäni istuntaa. Liikuttelin kuolainta, pidin hyvän tuen niin pohkeillani kuin ohjallanikin ja annoin käteni pysyä vakaana. Laukkasimme kentän toiseen päähän, teimme pääty-ympyrän ja jatkoimme toisen pitkän sivun, kunnes siirryimme raviin toisessa päädyssä. Taputin oria ja annoin sen hengähtää hetken.
Muutaman minuutin kuluttua, kokosin jälleen ohjat ja aloitimme työt. Siirryimme kevyeeseen raviin ja lähdimme ravaamaan puomeista tehtyä keskiympyrää pitkin. Karosilla näytti olevan kova kiire ja sähläys päällä, mutta rauhoitin itseni ja istuntani ja lähdin ratsastamaan ravia aivan kuin puomeja ei olisikaan, kyllä hevonen niistä yli pääsisi ilman minuakin. Hain hyvän asetuksen ja pidin ulko-ohjan tuen, ratsastin ulkoavuilla ja pidin hevosen hyvin asettuneena. Ravasimme tasaista ravia. Pyrin pitämään oman kevennykseni mahdollisimman rauhallisena, jopa hieman hevosen askelia jäljessä, jolloin hevonen lähti itse hidastamaan löytääkseen taas rytmin ratsastajansa kanssa. Kehuin Karosia ja siirryimme laukkaan. Laukkasimme rauhallista laukkaa puomiympyrällä, ylittäen aina joka toisella askeleella maapuomin. Vauhti oli juuri sopivaa ja hevonen ehti keskittyä hyvin. Siirryimme käyntiin ja päätimme kokeilla samaa asiaa esteiden kanssa. Kyseinen harjoitus löytyi kentän toisesta päästä. Esteet oli tehty noin 40cm korkuisiksi ja ne olivat noin kahden laukka-askeleen välein isolla ympyrällä. Ravasimme ympyrällä ja siirryimme laukkaan. Ensimmäinen este tuli hevoselle hieman hätäisesti. Rauhoitin kumminkin laukan ja ylitimme esteen hieman kömpelösti. Meillä oli kumminkin loistavat kaksi askelta aikaa ottaa homma haltuun ja niin ylitimme toisen esteen jo varsin hyvin.
Nyt ymmärsi Karoskin keskittymisen tärkeyden. Hevonen keskittyi aivan täydellisesti hommaan, laukkasi tasaisesti, kuunteli apujani ja ylitti pieniä esteitä hyvin. Emme tehneet harjoitusta kuin kolmen kierroksen verran, jonka jälkeen laukkasimme pois ympyrältä. Otimme raviin ja ravasimme kerran kentän ympäri. Nyt olisi vuorossa jumppasarja. Viiden esteen jumppasarja seisoi kentän sivussa odottamassa meitä. Arvioin välejä ja päättelin meidän täytyvän tulla sisään joko erittäin rauhallisessa laukassa tai vuorostaan normaali tempoisessa ravissa. Päätin meidän kokeilevan ensin ravissa. Ratsastin hevosen ravissa kohti jumppasarjan ensimmäistä osaa 50cm korkeaa pystyestettä. Pidin ohjat tiukalla, pohkeet kiinni hevosen kyljissä, katseeni edessä ja määrätietoinen asenne päällä.
Ylitimme pystyn ja siirryimme laukkaan. Annoin hevosen loikata yli 70cm korkean pystyn ja jatkaa kolme viimeistä estettä. Hevonen hieman hätiköi, mutta muuten harjoitus meni oikein mallikkaasti. Päätimme kumminkin ottaa uudelleen. Tulimme nyt vuorostaan sisään rauhallisessa laukassa. Tämä oli haastava tehtävä, koska ori veti esteelle helposti reippaassa tempossa. Pidätin sitä kumminkin ja istuin itse syvälle satulaan, juuri muutaman metriä ennen estettä nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin hevosen ylittää este. Koska kahden ensimmäisen esteen välissä oli vain yhden askeleen väli, annoin hevosen itse arvioida oma lähestyminen. Mutta välittömästi kahden asteen jälkeen, otin orin haltuuni, ratsastin laukan nopein avuin kuntoon ja ylitimme loput esteet hallitussa laukassa. Taputin Karosia ja tunsin sen kaulan olevan jo hieman hikinen. Keskellä kenttää oli rakennettu muutama erikoiseste, joita päätin kokeilla. Ensimmäinen oli korkea portti, jonka alla ja päällä oli puomeja Näytin hevoselle porttia ja lähdimme lähestymään sitä. Pidin hevosen turvan ylhäällä, ohjat lyhyellä ja katseeni kaukana esteen toisella puolella. Lähestyimme estettä tarmokkaassa laukassa. Painoin pohkeeni kiinni Karosin kylkiin ja ylitimme portin isolla loikalla. Ori otti esteen jälkeen muutaman vauhdikkaan loikan ja otti tähtäimekseen edessä häämöttävän yli 120cm okserin, mutta pidätin hevosta ja ohjasin sen pois linjalta.
Karosin mielestä okseri näytti sen verran houkuttavalta, että se viskoi päätään turhautuneena ja pärskähti kärsimättömästi.
- Voimme hypätä sen myöhemmin, naurahdin ja hieroin hevosen kaulaa. Kävelimme Karosin kanssa hetken ja lähestyimme sitten muuria. Ylitimme sen pitkällä hypyllä, jonka jälkeen teimme ympyrän päätyyn. Kokosin hevosen uudelleen ja lähestyimme nyt vuorostaan mustista tynnyreistä tehtyä trippeliä. Trippeli ei ollut kuin 100cm korkuinen, joten ratsastin laukan vain pitkäksi ja saavuimme esteelle. Ori loikkasi valtavalla hypyllä pitkän trippelin yli ja ryntäsi vauhtiin. Nousin heti esteen jälkeen pystyyn, istuin alas satulaan ja pidätin hevosta. Pian olisi jo aika lopettaa, joten päätin hypätä Karosin kanssa vielä okserin ennen lopettamista. Jatkoimme matkaa ja käännyimme kohti okseria. Ori arvioi matkaa ja ponnisti juuri oikeasta kohdasta hienoon hyppyyn. Taputin Karosia ja ohjasin sen uralle.
Hieroin hikisen hevosen kaulaa ja annoin vapaampaa ohjaa. Siirryimme kevyeeseen raviin ja jäähdyttelimme huolellisesti. Ravattuamme melkein kymmenen kierrosta, siirryimme käyntiin ja annoin orin tasaannuttaa hengityksensä. Ratsastin orin pihalle ja laskeuduin alas satulasta. Nostettuani jalustimet ja löysättyäni vyön, vein hevosen talliin. Tallissa kävi kova hyörinä. Hevosia varustettiin, loimitettiin ja ruokittiin. Ahtauduimme muiden joukkoon ja vein hevosen hoitopaikalle. Riisuin varusteet ja hain ämpäriin vettä. Suin orin läpi kumisualla, jotta saisin verenkierron hyvin kulkemaan ja pyyhin sen sienellä. Tunnustelin jalat läpi ja päätin letkuttaa niitä hetken. Puhdistin kaviot ja suunnistimme pesukarsinaan. Sidottuani orin kiinni, letkutin jokaista jalkaa neljän minuutin verran. Kuivasin jalat pyyhkeellä ja hieroin hieman linimenttiä.
Saatuani hevosen hoidettua, vein sen omaan karsinaansa heiniensä ääreen ja siivosin varusteet pois. Laitoin ne omille paikoille ja siivosin ripeästi Karosin kaapin. Kirjasin liikutusvihkoon tekemämme asiat ja lähdin siivoamaan esteitä pois kentältä. Saatuani kaikki omille paikoille vilkaisin kelloani. Kello oli jo sen verran että minun olisi aika palata kotiin. Kävin sanomassa hei hei Karosille ja otin bussin kotiin.
~ Wonder
Bussi kulki vauhdikkaasti kaupungin läpi ja lähti sitten kulkemaan vanhaa tietä pitkin kohti syrjäisimpiä asuinalueita. Kun kaarroimme hiekkatielle, tiesin olevani aivan lähellä. Painoin bussin punaista stop -nappia ja valmistauduin hyppäämään pois kyydistä. Heilautin kättäni ystävälleni ja saapastelin ulos bussista.
Käveltyäni noin puolentoista kilometrin verran, ilmestyi kulman takaa tuttu tallirakennus pihoine ja aitauksine. Vedin sieraimiini tuttua hevosen hajua ja astelin pihan ylitse talliin. Vietyäni tavarani suunnistin kohti tarhoja. Huutelin hetken Karosia, kunnes ori asteli portille ylväästi päätään pidellen ja jaloillan steppaillen. Hieroin hoitohevoseni kaulaa ja napsautin riimunvarren kiinni päitsiin. Karos pärskähti ja lähti kanssani kulkemaan kohti tallia.
Päästyämme käytävälle päästin orin omaan tuttuun karsinaansa ja lähdin hakemaan varusteita. Varustehuoneessa oli muutama tuttu ratsastaja, joita tervehdin iloisesti. Nappasin Karosin satulan, suitset, harjat ja suojat ja palasin hevosen luokse. Toin orin hoitopaikalle ja sidoin huolellisesti kiinni. Aloitin harjauksen sukimalla ensin huolellisesti kumisualla. Lika ja pöly putoilivat alas betonilattialle ja hevosen karva kävi yhä puhtaammaksi. Kävin läpi orin karvan dandyllä ja pölyharjalla ennen kavioiden puhdistusta. Saatuani kaiken tehtyä, ryhdyin varustamaan hevosta. Pujotin suojat jalkoihin ja laskin satulan selkään. Karos tanssahteli rinnallani ja riuhtoi narua.
- Käyttäydypäs nyt! Komensin. Pujotin suitset orin päähän ja painoin oman kypäräni päähän. Irrotin hevosen ja vein sen ulos tallista ja pihan ylitse kentälle. Kentälle oli jäänyt joltain useita erilaisia esteitä ja puomeja, joten päätin käyttää niitä hyväkseni.
Nousin keskellä ratsaille ja mittasin jalustimet. Varmistin vyön ja lähdimme kävelemään ympäri uraa. Hevonen silmäili innoissaan esteitä ja tanssahteli sivuttain allani. Kehotin Karosia liikkumaan eteenpäin ja annoin vapaat ohjat. Käveltyämme melkein kymmenen minuutin verran kokosin ohjat ja lähdimme verryttelemään kevyessä ravissa. Ori puhkui energiaa, joten sain käyttää kaikki taitoni saadakseni sen kulkemaan pitkin uraa poukkoilematta ja rimpuilematta. Liikuttelin kuolainta, pidin pohkeeni kiinni ratsun kyljissä ja ratsastin sitä eteenpäin. Muutaman kierroksen jälkeen vaihdoimme suunnan ja ryhdyimme tekemään paljon voltteja ja ympyröitä. Ori yritti parhaansa mukaan ravata pois altani, mutta sain sitä pikku hiljaa hallintaani. Lämmiteltyämme noin seitsemän minuutin verran lähdimme ottamaan harjoitukseen mukaan pysähdyksiä.
Alkuun sain toden teolla painaa takapuoleni alas satulaan, nojata taakse ja pidättää, jotta hevonen viitsi ottaa apuni todesta. Mutta joka kerta kun se vastasi apuihini pyydetyllä tavalla, kehuin sitä ja hölläsin apuja. Lopulta meidän edetessä vauhtia kaksi metriä ravia yksi pysähdys kaksi metriä ravia yksi pysähdys kaksi…rupesi homma toimimaan. Karos pysähtyi yhä pienemmillä avuilla ja alkoi nöyrästi kulkea rauhallisemmin ja kuuliaisemmin. Kehuin hevosta ja annoin kämmeneni taputtaa orin lihaksikasta kaulaa.
Vaihdoimme vielä suunnan ja jatkoimme yksitoikkoista ja melko rassaavaa harjoitusta. Saatuani hevosen ravaamaan nätisti ja pysähtymään vain istuntani avulla päätimme kokeilla laukan nostoja. Jäimme pääty-ympyrälle ravaamaan harjoitusravia ja valmistelin nostoa. Herättelin hevosta, tein puolipidätteitä, kutittelin sisäohjalla ja sisäpohkeella ja lopulta annoin laukkapohkeet. Korvat hörössä kulkeva hevonen siirtyi sulavasti vauhdikkaaseen laukkaan, pyrkien rynnimään eteenpäin suurella tahdon ja lihasten voimalla. En kumminkaan antanut periksi, vaan ryhdyin heti ratsastamaan hevosta liikuttelemalla kuolainta, pidättämällä ja ottamalla asetusta ja tukea. Istuin syvälle satulaan ja annoin takapuoleni tanssia satulassa. Eikä aikaakaan kun ote hevoseen löytyi. Minun ei tarvinnut kuin käyttää monipuolista apujen kirjoani ja nauttia kyydistä.
Tiivistin istuntani ja tunsin kuinka hevonen siirtyi korskuen raviin. Taputin sitä nopeasti ja vaihdoimme ympyräleikkaa suunnan. Otimme muutaman metrin ravia ja siirryimme taas huolellisten valmistelujen jälkeen laukkaan. Painoin kantapääni alas, nojasin taakse ja istuin, istuin, istuin ja vain istuin tiiviisti, joka riitti hevoselle. Se pysyi kauniisti laukassa ilman turhia pomppuja ja syöksähdyksiä. Jatkoimme laukkaa uralle. Tämä toki innosti välittömästi hevosta. Karos nosti korvansa pystyyn ja pyrki lähteä koohottamaan ympäri kenttää, mutta ei, siihen en sentään suostunut. Jatkoin ratsastusta, aivan kuin ympyrälläkin, käyttäen suurimpana apuvälineenäni istuntaa. Liikuttelin kuolainta, pidin hyvän tuen niin pohkeillani kuin ohjallanikin ja annoin käteni pysyä vakaana. Laukkasimme kentän toiseen päähän, teimme pääty-ympyrän ja jatkoimme toisen pitkän sivun, kunnes siirryimme raviin toisessa päädyssä. Taputin oria ja annoin sen hengähtää hetken.
Muutaman minuutin kuluttua, kokosin jälleen ohjat ja aloitimme työt. Siirryimme kevyeeseen raviin ja lähdimme ravaamaan puomeista tehtyä keskiympyrää pitkin. Karosilla näytti olevan kova kiire ja sähläys päällä, mutta rauhoitin itseni ja istuntani ja lähdin ratsastamaan ravia aivan kuin puomeja ei olisikaan, kyllä hevonen niistä yli pääsisi ilman minuakin. Hain hyvän asetuksen ja pidin ulko-ohjan tuen, ratsastin ulkoavuilla ja pidin hevosen hyvin asettuneena. Ravasimme tasaista ravia. Pyrin pitämään oman kevennykseni mahdollisimman rauhallisena, jopa hieman hevosen askelia jäljessä, jolloin hevonen lähti itse hidastamaan löytääkseen taas rytmin ratsastajansa kanssa. Kehuin Karosia ja siirryimme laukkaan. Laukkasimme rauhallista laukkaa puomiympyrällä, ylittäen aina joka toisella askeleella maapuomin. Vauhti oli juuri sopivaa ja hevonen ehti keskittyä hyvin. Siirryimme käyntiin ja päätimme kokeilla samaa asiaa esteiden kanssa. Kyseinen harjoitus löytyi kentän toisesta päästä. Esteet oli tehty noin 40cm korkuisiksi ja ne olivat noin kahden laukka-askeleen välein isolla ympyrällä. Ravasimme ympyrällä ja siirryimme laukkaan. Ensimmäinen este tuli hevoselle hieman hätäisesti. Rauhoitin kumminkin laukan ja ylitimme esteen hieman kömpelösti. Meillä oli kumminkin loistavat kaksi askelta aikaa ottaa homma haltuun ja niin ylitimme toisen esteen jo varsin hyvin.
Nyt ymmärsi Karoskin keskittymisen tärkeyden. Hevonen keskittyi aivan täydellisesti hommaan, laukkasi tasaisesti, kuunteli apujani ja ylitti pieniä esteitä hyvin. Emme tehneet harjoitusta kuin kolmen kierroksen verran, jonka jälkeen laukkasimme pois ympyrältä. Otimme raviin ja ravasimme kerran kentän ympäri. Nyt olisi vuorossa jumppasarja. Viiden esteen jumppasarja seisoi kentän sivussa odottamassa meitä. Arvioin välejä ja päättelin meidän täytyvän tulla sisään joko erittäin rauhallisessa laukassa tai vuorostaan normaali tempoisessa ravissa. Päätin meidän kokeilevan ensin ravissa. Ratsastin hevosen ravissa kohti jumppasarjan ensimmäistä osaa 50cm korkeaa pystyestettä. Pidin ohjat tiukalla, pohkeet kiinni hevosen kyljissä, katseeni edessä ja määrätietoinen asenne päällä.
Ylitimme pystyn ja siirryimme laukkaan. Annoin hevosen loikata yli 70cm korkean pystyn ja jatkaa kolme viimeistä estettä. Hevonen hieman hätiköi, mutta muuten harjoitus meni oikein mallikkaasti. Päätimme kumminkin ottaa uudelleen. Tulimme nyt vuorostaan sisään rauhallisessa laukassa. Tämä oli haastava tehtävä, koska ori veti esteelle helposti reippaassa tempossa. Pidätin sitä kumminkin ja istuin itse syvälle satulaan, juuri muutaman metriä ennen estettä nousin kevyeeseen istuntaan ja annoin hevosen ylittää este. Koska kahden ensimmäisen esteen välissä oli vain yhden askeleen väli, annoin hevosen itse arvioida oma lähestyminen. Mutta välittömästi kahden asteen jälkeen, otin orin haltuuni, ratsastin laukan nopein avuin kuntoon ja ylitimme loput esteet hallitussa laukassa. Taputin Karosia ja tunsin sen kaulan olevan jo hieman hikinen. Keskellä kenttää oli rakennettu muutama erikoiseste, joita päätin kokeilla. Ensimmäinen oli korkea portti, jonka alla ja päällä oli puomeja Näytin hevoselle porttia ja lähdimme lähestymään sitä. Pidin hevosen turvan ylhäällä, ohjat lyhyellä ja katseeni kaukana esteen toisella puolella. Lähestyimme estettä tarmokkaassa laukassa. Painoin pohkeeni kiinni Karosin kylkiin ja ylitimme portin isolla loikalla. Ori otti esteen jälkeen muutaman vauhdikkaan loikan ja otti tähtäimekseen edessä häämöttävän yli 120cm okserin, mutta pidätin hevosta ja ohjasin sen pois linjalta.
Karosin mielestä okseri näytti sen verran houkuttavalta, että se viskoi päätään turhautuneena ja pärskähti kärsimättömästi.
- Voimme hypätä sen myöhemmin, naurahdin ja hieroin hevosen kaulaa. Kävelimme Karosin kanssa hetken ja lähestyimme sitten muuria. Ylitimme sen pitkällä hypyllä, jonka jälkeen teimme ympyrän päätyyn. Kokosin hevosen uudelleen ja lähestyimme nyt vuorostaan mustista tynnyreistä tehtyä trippeliä. Trippeli ei ollut kuin 100cm korkuinen, joten ratsastin laukan vain pitkäksi ja saavuimme esteelle. Ori loikkasi valtavalla hypyllä pitkän trippelin yli ja ryntäsi vauhtiin. Nousin heti esteen jälkeen pystyyn, istuin alas satulaan ja pidätin hevosta. Pian olisi jo aika lopettaa, joten päätin hypätä Karosin kanssa vielä okserin ennen lopettamista. Jatkoimme matkaa ja käännyimme kohti okseria. Ori arvioi matkaa ja ponnisti juuri oikeasta kohdasta hienoon hyppyyn. Taputin Karosia ja ohjasin sen uralle.
Hieroin hikisen hevosen kaulaa ja annoin vapaampaa ohjaa. Siirryimme kevyeeseen raviin ja jäähdyttelimme huolellisesti. Ravattuamme melkein kymmenen kierrosta, siirryimme käyntiin ja annoin orin tasaannuttaa hengityksensä. Ratsastin orin pihalle ja laskeuduin alas satulasta. Nostettuani jalustimet ja löysättyäni vyön, vein hevosen talliin. Tallissa kävi kova hyörinä. Hevosia varustettiin, loimitettiin ja ruokittiin. Ahtauduimme muiden joukkoon ja vein hevosen hoitopaikalle. Riisuin varusteet ja hain ämpäriin vettä. Suin orin läpi kumisualla, jotta saisin verenkierron hyvin kulkemaan ja pyyhin sen sienellä. Tunnustelin jalat läpi ja päätin letkuttaa niitä hetken. Puhdistin kaviot ja suunnistimme pesukarsinaan. Sidottuani orin kiinni, letkutin jokaista jalkaa neljän minuutin verran. Kuivasin jalat pyyhkeellä ja hieroin hieman linimenttiä.
Saatuani hevosen hoidettua, vein sen omaan karsinaansa heiniensä ääreen ja siivosin varusteet pois. Laitoin ne omille paikoille ja siivosin ripeästi Karosin kaapin. Kirjasin liikutusvihkoon tekemämme asiat ja lähdin siivoamaan esteitä pois kentältä. Saatuani kaikki omille paikoille vilkaisin kelloani. Kello oli jo sen verran että minun olisi aika palata kotiin. Kävin sanomassa hei hei Karosille ja otin bussin kotiin.
~ Wonder
maanantai 20. syyskuuta 2010
lauantai 18. syyskuuta 2010
Kisajärjestyshulluus
Vaikka sateelle ei tällä hetkellä näykään loppua (paitsi aina viiden minuutin pituisiksi ajanjaksoiksi kunnes uudet sadepilvet vyöryvät kaikonneiden tilalle entistäkin tummempina ja innokkaampina kaatamaan sisältönsä meidän viattomien niskaan), uskaltauduin kuitenkin anomaan ERJ:n alaiset kilpailut - tosin päivämäärä onkin vasta kuukauden päästä, joten eiköhän verryttelyalueena toimiva kenttäkin ehdi siihen mennessä kuntoon :)
Huomasin muuten pöyristyttävän asian kun katselin Heijastuksen kisa-arkistoa! Nämä ovat Heijastuksen kahdennetkymmenennet ensimmäiset (21.) ERJ:n alaiset kisat - okei, sen vielä ymmärtää - ja viimeksi estekisat on tallilla järjestetty 20.6.2009! Siis yli vuosi sitten..! Eihän Heijastus toki ole vuoden aikana mitenkään aktiivinen kisojen suhteen ollutkaan, mutta ihmetyttää tuo silti. Ja kenties vielä enemmän ihmeissäni olin kun huomasin että sitä ennen edelliset estekisat taas oli järjestetty kesäkuussa 2008, eli edellistenkin ERJ-kisojen välillä oli aikaa paria päivää vaille vuosi! Herää kysymys: miksi näin? En ole tietoisesti dissannut ERJ:tä, vaikkei minulla siellä kisaavia hevosia olekaan, luulisi estekisojen olevan peruskauraa millä vain tallilla jossa järjestetään kisoja. Mutta ilmeisestipä ei, ja mielestäni nyt olisi aika korjata tämä huutava vääryys!
Aloinpa kiinnostuksissani tutkia kisakalenteria sitten ihan urakalla ja miettiä että mitä kisoja pitäisi järjestää jo ihan sillä perusteella että niitä on Heijastuksessa järjestetty vähän.. Tällaiset määrät on eri lajien (= jaosten..) kisoja järjestetty:
Westernkisojen suhteen asiat ovat ihan hyvin, ottaen huomioon ettei Heijastuksessa koskaan ole ollut westernhevosia enkä ole siinä lajissa tainnut koskaan itse kilpailla. Ensimmäiset kisat on näemmä järjestetty jo helmikuussa 2005, eli western on ollut neljäs laji koulun, esteiden ja kentän jälkeen joka on Heijastuksen "lajivalikoimaan" ilmestynyt! Juuri tällä hetkellä näiden kisojen järjestämisintoa hillitsee WRJ:n olemassaolemattomuus. Olen tietoinen siitä Stiinun lännenratsasusyhdistyksestä jonka nimeä en nyt muista, mutta säännöt vaikuttivat hetken vilkuilun jälkeen niin vaikeilta että pitää selata jaoksen sivut parikin kertaa läpi ajatuksen kanssa ennen kuin uskaltaudun kisoja järjestämään.. Uskon että järjestelmä on lajin harrastajille ja siihen perehtyneille "edistyksellinen", mutta tällaiselle ummikolle taitaa mennä vähän turhan vaikeaksi :D
Gymkhana ei yllättänyt, muistin kyllä etten mitään hirveitä määriä ole noita kisoja järjestänyt. Ja onhan lajikin suht uusi, tällä hetkellä tosin ilmeisen unohduksiin painunut.. Kun vaan jaksaisin ja ehtisin niin voisin taas alkaa tätäkin lajia omalta osaltani ihmisten mieliin muistutella, ja mikäs olisi parempi tapa kuin kilpailut. Kuitenkin tämän lajin kohdalla on huomattava että kaikki lajin kisat Heijastuksessa on järjestetty viime vuoden huhtikuun jälkeen!
Valjakkoajon suhteen en hämmästynyt tai kokenut muutakaan erityisempää tunnetta, onhan laji toki kiva ja omat ponini ovat sitä jo jonkin aikaa kilpailleet, mutta kuitenkin se on gymkhanan lisäksi uusimpia lajeja joihin olen virtuaalimaailmassa enemmän perehtynyt, joten mitenpä olisin ehtinyt järjestää kisojakaan enempää.. Ensimmäiset kisat on kuitenkin Heijastuksessa järjestetty maaliskuussa 2006, mistä sen sijaan olen hämmästynyt! Kuvittelin valjakon olleen itselleni "uudempi" laji..
Askellajikisojen vähäiseen järjestämiseen on oikeastaan kaksikin syytä: Heijastuksella ei ole ollut askellajibaanaa ennen kesäkuuta 2009, enkä tiedä lajista oikeastaan hölkäsen pöläystä - onhan Heijastuksessa kerran yksi issikka ollut jolla muutamissa ARJ:n alaisissa kilpailin, mutta eipä yhden ponin kanssa lajista hirveän tarkkaa kokonaiskuvaa saa.. Mutta kieltämättä harmittaa että viime kesänä (siis viime vuoden kesänä) rakennettu baana on jäänyt lähestulkoon käyttämättä kisoissa! Noissa ensimmäisissä ja tähän asti ainoissa ARJ:n alaisissa kisoissa oli muuten myös yksi tarinaluokka ja osallistujia siihen tuli peräti kahdeksan kappaletta! Ylitti odotukset positiivisesti :)
Matkaratsastuskisojen vähäisen määrän selittää sääntöjen outous itselleni sekä siitä johtuva tietynlainen vaikeus. Eikä innostusta näiden järjestämiseen kieltämättä erityisemmin ole nytkään, tosin eipä taida lajilla olla jaostakaan pystyssä tällä hetkellä, minun tietääkseni ainakaan..
Kouluratsastus.. Eh. KRJ:n kisacup silloin vuonna 2005 oli moiselleni kunnianhimoiselle ja kilpailunhaluiselle ihmiselle niin suuri innoittaja että sen turvin järjestettiin jo ensimmäisenä kokonaisena toimintavuotena kahdetkymmenet kolmet (23) jaoksen alaiset koulukisat.. Ja vuonna 2004 järjestettiin jo tallin historian ensimmäiset moiset, se oli siis ensimmäinen laji missä Heijastuksessa kisattiin! Se on toki varsin loogista, onhan kouluratsastus lempilajini ja Heijastuksessa on aina asunut enemmän tai vähemmän paljon kouluhevosia. Koulukisat on myös järjestäjän osalta helpot, ja osallistujia tulee takuuvarmasti! Vuonna 2009 pidin kuitenkin totaalipaussin KRJ:n alaisista kisoista Heijastuksessa, jaoksen meno äityi muuttuneiden, osin VRL:n päättämien, sääntöjen myötä niin hurjasti että pahaa teki. Ja vaikka sinne kaheleiden kisajärjestäjien (jotka järkkäsivät pelkkiä GP-luokkia vain omille ja kavereidensa hevosille ja ilmoittivat mukaan miinusikäisiä hevosia jneyms.) porukkaan olisi kaivattu tällaista, krhm, fiksua ja realistista, kaikkien yhteistä parasta ajattelevaa kisajärjestäjää, ei vain kiinnostanut sen jaoksen toiminta silloin yhtään (paitsi laatistuomaroinnin osalta, mutta se onkin ihan toinen juttu!). Kuitenkin noita kisoja on ehtinyt kertyä moinen määrä! VKL taas oli aika vähän aikaa pyörinyt KRJ:n wnb-kilpailija, jonka alaiset kisat yritin kerran järjestää mutta se jaos oli jo sen verran kuollut siihen aikaan ettei yhtäkään osallistujaa ilmoittautunut..
Maastoestekisoista olin jossain vaiheessa melko kiinnostunut, mutta kuitenkin laji on omassa mielessäni ollut aina jotenkin aika "epävirallinen", varmaan koska MEJ ei ole koskaan ollut VRL:n alainen, eikä se sitten ole saanut minua täysin syttymään. Eikä osallistujia ainakaan menneinä vuosina mitenkään huimaavia määriä ollut, mikä taas ei hirveästi kisajärjestäjänä innosta. Edellisistä kisoista on tosin aikaa jo nelisen vuotta, joten ehkä hiljalleen voisi olla aika uusille kisoille?
Yhteensä kisoja on siis järjestetty 111 kappaletta, eli 1,5 kappaletta kuukaudessa joulukuusta 2004 laskien (paljonhan on ollut kuukausia jolloin kisoja ei ole järjestetty lainkaan). Porrastettuja kilpailuja on ollut neljät (2 x kenttä, 1 x este & koulu), yksittäisiä tarinaluokkia muuten normaaleissa kilpailuissa yhteensä kahdeksan (ensimmäiset koulukisoissa elokuussa 2005) ja puhtaita tarinakilpailuja neljät. Pakko myöntää että kuvittelin tarinakisoja olleen enemmän :o Tarinakisoja on toisaalta huippu pitää, mutta toisaalta joskus vaatii välillä melko paljonkin ponnisteluja keksiä kivoja aiheita ja sitten vielä arvostelu on joskus hyvinkin vaikeaa ja aikaavievää.. Pyh, minä ja mun wnb-tarinatalli! :x
Voisin siis yrittää tämän loppuvuoden aikana järjestää.. vaikka toiset ERJ-kisat näiden tulevien lisäksi, ARJ:t voisivat olla kivat ja hyödylliset, samoin länkkärikisat, tosin nämä molemmat vaativat vähän ajan uhraamista sääntöjen opiskelulle. Ehkä myös sitä gymkhanaa voisi taas yrittää järjestellä eikä MEJ:nkään alaiset varmasti olisi pahitteeksi. VVJ:n alaiset olisi ihan vaan kiva järkkäillä yli vuoden tauon jälkeen. Mitä mieltä popula olisi näistä suunnitelmista?
Toinenkin kysymys lukijoille (jos joku jaksoi lukea tänne asti): mitä lajeja haluaisit tulla Heijastukseen kisaamaan, millaisia luokkia erityisesti ja tykkäisitkö tarinakisoista / -luokista? Muutakin kommenttia saa toki jättää! :)
~ Amar
Huomasin muuten pöyristyttävän asian kun katselin Heijastuksen kisa-arkistoa! Nämä ovat Heijastuksen kahdennetkymmenennet ensimmäiset (21.) ERJ:n alaiset kisat - okei, sen vielä ymmärtää - ja viimeksi estekisat on tallilla järjestetty 20.6.2009! Siis yli vuosi sitten..! Eihän Heijastus toki ole vuoden aikana mitenkään aktiivinen kisojen suhteen ollutkaan, mutta ihmetyttää tuo silti. Ja kenties vielä enemmän ihmeissäni olin kun huomasin että sitä ennen edelliset estekisat taas oli järjestetty kesäkuussa 2008, eli edellistenkin ERJ-kisojen välillä oli aikaa paria päivää vaille vuosi! Herää kysymys: miksi näin? En ole tietoisesti dissannut ERJ:tä, vaikkei minulla siellä kisaavia hevosia olekaan, luulisi estekisojen olevan peruskauraa millä vain tallilla jossa järjestetään kisoja. Mutta ilmeisestipä ei, ja mielestäni nyt olisi aika korjata tämä huutava vääryys!
Aloinpa kiinnostuksissani tutkia kisakalenteria sitten ihan urakalla ja miettiä että mitä kisoja pitäisi järjestää jo ihan sillä perusteella että niitä on Heijastuksessa järjestetty vähän.. Tällaiset määrät on eri lajien (= jaosten..) kisoja järjestetty:
ERJ: 20 ^^Tuo kenttäkisojen määräkin oli aika shokki: olinhan KeRJ:n pitäjänäkin tässä äskettäin jonkin aikaa, ja silti niitä kisoja on järjestetty moinen säälittävä määrä! Muutenkin kyseessä on sentään ratsastuksen kuningaslaji jolla ei yhtään turhan paljoa kannattajia ja harrastajia ole - something must be done! Toisaalta kyllähän massiiviset kisat, jollaiset kenttäkisoista pakostikin tulee kun lajejakin on tavallaan kolme, vievät järjestäjän voimia ja vaativat paljon vapaaehtoista työvoimaa, muta kyllä se vaan olisi sen arvoista..
KeRJ: 15 + 2 x KeRJ Cup
WRJ: 9
gymkhana: 5
VVJ: 9
ARJ: 1
VMJ / ViMarJa: 2
KRJ / VKL : 44
MEJ: 4
Westernkisojen suhteen asiat ovat ihan hyvin, ottaen huomioon ettei Heijastuksessa koskaan ole ollut westernhevosia enkä ole siinä lajissa tainnut koskaan itse kilpailla. Ensimmäiset kisat on näemmä järjestetty jo helmikuussa 2005, eli western on ollut neljäs laji koulun, esteiden ja kentän jälkeen joka on Heijastuksen "lajivalikoimaan" ilmestynyt! Juuri tällä hetkellä näiden kisojen järjestämisintoa hillitsee WRJ:n olemassaolemattomuus. Olen tietoinen siitä Stiinun lännenratsasusyhdistyksestä jonka nimeä en nyt muista, mutta säännöt vaikuttivat hetken vilkuilun jälkeen niin vaikeilta että pitää selata jaoksen sivut parikin kertaa läpi ajatuksen kanssa ennen kuin uskaltaudun kisoja järjestämään.. Uskon että järjestelmä on lajin harrastajille ja siihen perehtyneille "edistyksellinen", mutta tällaiselle ummikolle taitaa mennä vähän turhan vaikeaksi :D
Gymkhana ei yllättänyt, muistin kyllä etten mitään hirveitä määriä ole noita kisoja järjestänyt. Ja onhan lajikin suht uusi, tällä hetkellä tosin ilmeisen unohduksiin painunut.. Kun vaan jaksaisin ja ehtisin niin voisin taas alkaa tätäkin lajia omalta osaltani ihmisten mieliin muistutella, ja mikäs olisi parempi tapa kuin kilpailut. Kuitenkin tämän lajin kohdalla on huomattava että kaikki lajin kisat Heijastuksessa on järjestetty viime vuoden huhtikuun jälkeen!
Valjakkoajon suhteen en hämmästynyt tai kokenut muutakaan erityisempää tunnetta, onhan laji toki kiva ja omat ponini ovat sitä jo jonkin aikaa kilpailleet, mutta kuitenkin se on gymkhanan lisäksi uusimpia lajeja joihin olen virtuaalimaailmassa enemmän perehtynyt, joten mitenpä olisin ehtinyt järjestää kisojakaan enempää.. Ensimmäiset kisat on kuitenkin Heijastuksessa järjestetty maaliskuussa 2006, mistä sen sijaan olen hämmästynyt! Kuvittelin valjakon olleen itselleni "uudempi" laji..
Askellajikisojen vähäiseen järjestämiseen on oikeastaan kaksikin syytä: Heijastuksella ei ole ollut askellajibaanaa ennen kesäkuuta 2009, enkä tiedä lajista oikeastaan hölkäsen pöläystä - onhan Heijastuksessa kerran yksi issikka ollut jolla muutamissa ARJ:n alaisissa kilpailin, mutta eipä yhden ponin kanssa lajista hirveän tarkkaa kokonaiskuvaa saa.. Mutta kieltämättä harmittaa että viime kesänä (siis viime vuoden kesänä) rakennettu baana on jäänyt lähestulkoon käyttämättä kisoissa! Noissa ensimmäisissä ja tähän asti ainoissa ARJ:n alaisissa kisoissa oli muuten myös yksi tarinaluokka ja osallistujia siihen tuli peräti kahdeksan kappaletta! Ylitti odotukset positiivisesti :)
Matkaratsastuskisojen vähäisen määrän selittää sääntöjen outous itselleni sekä siitä johtuva tietynlainen vaikeus. Eikä innostusta näiden järjestämiseen kieltämättä erityisemmin ole nytkään, tosin eipä taida lajilla olla jaostakaan pystyssä tällä hetkellä, minun tietääkseni ainakaan..
Kouluratsastus.. Eh. KRJ:n kisacup silloin vuonna 2005 oli moiselleni kunnianhimoiselle ja kilpailunhaluiselle ihmiselle niin suuri innoittaja että sen turvin järjestettiin jo ensimmäisenä kokonaisena toimintavuotena kahdetkymmenet kolmet (23) jaoksen alaiset koulukisat.. Ja vuonna 2004 järjestettiin jo tallin historian ensimmäiset moiset, se oli siis ensimmäinen laji missä Heijastuksessa kisattiin! Se on toki varsin loogista, onhan kouluratsastus lempilajini ja Heijastuksessa on aina asunut enemmän tai vähemmän paljon kouluhevosia. Koulukisat on myös järjestäjän osalta helpot, ja osallistujia tulee takuuvarmasti! Vuonna 2009 pidin kuitenkin totaalipaussin KRJ:n alaisista kisoista Heijastuksessa, jaoksen meno äityi muuttuneiden, osin VRL:n päättämien, sääntöjen myötä niin hurjasti että pahaa teki. Ja vaikka sinne kaheleiden kisajärjestäjien (jotka järkkäsivät pelkkiä GP-luokkia vain omille ja kavereidensa hevosille ja ilmoittivat mukaan miinusikäisiä hevosia jneyms.) porukkaan olisi kaivattu tällaista, krhm, fiksua ja realistista, kaikkien yhteistä parasta ajattelevaa kisajärjestäjää, ei vain kiinnostanut sen jaoksen toiminta silloin yhtään (paitsi laatistuomaroinnin osalta, mutta se onkin ihan toinen juttu!). Kuitenkin noita kisoja on ehtinyt kertyä moinen määrä! VKL taas oli aika vähän aikaa pyörinyt KRJ:n wnb-kilpailija, jonka alaiset kisat yritin kerran järjestää mutta se jaos oli jo sen verran kuollut siihen aikaan ettei yhtäkään osallistujaa ilmoittautunut..
Maastoestekisoista olin jossain vaiheessa melko kiinnostunut, mutta kuitenkin laji on omassa mielessäni ollut aina jotenkin aika "epävirallinen", varmaan koska MEJ ei ole koskaan ollut VRL:n alainen, eikä se sitten ole saanut minua täysin syttymään. Eikä osallistujia ainakaan menneinä vuosina mitenkään huimaavia määriä ollut, mikä taas ei hirveästi kisajärjestäjänä innosta. Edellisistä kisoista on tosin aikaa jo nelisen vuotta, joten ehkä hiljalleen voisi olla aika uusille kisoille?
Yhteensä kisoja on siis järjestetty 111 kappaletta, eli 1,5 kappaletta kuukaudessa joulukuusta 2004 laskien (paljonhan on ollut kuukausia jolloin kisoja ei ole järjestetty lainkaan). Porrastettuja kilpailuja on ollut neljät (2 x kenttä, 1 x este & koulu), yksittäisiä tarinaluokkia muuten normaaleissa kilpailuissa yhteensä kahdeksan (ensimmäiset koulukisoissa elokuussa 2005) ja puhtaita tarinakilpailuja neljät. Pakko myöntää että kuvittelin tarinakisoja olleen enemmän :o Tarinakisoja on toisaalta huippu pitää, mutta toisaalta joskus vaatii välillä melko paljonkin ponnisteluja keksiä kivoja aiheita ja sitten vielä arvostelu on joskus hyvinkin vaikeaa ja aikaavievää.. Pyh, minä ja mun wnb-tarinatalli! :x
Voisin siis yrittää tämän loppuvuoden aikana järjestää.. vaikka toiset ERJ-kisat näiden tulevien lisäksi, ARJ:t voisivat olla kivat ja hyödylliset, samoin länkkärikisat, tosin nämä molemmat vaativat vähän ajan uhraamista sääntöjen opiskelulle. Ehkä myös sitä gymkhanaa voisi taas yrittää järjestellä eikä MEJ:nkään alaiset varmasti olisi pahitteeksi. VVJ:n alaiset olisi ihan vaan kiva järkkäillä yli vuoden tauon jälkeen. Mitä mieltä popula olisi näistä suunnitelmista?
Toinenkin kysymys lukijoille (jos joku jaksoi lukea tänne asti): mitä lajeja haluaisit tulla Heijastukseen kisaamaan, millaisia luokkia erityisesti ja tykkäisitkö tarinakisoista / -luokista? Muutakin kommenttia saa toki jättää! :)
~ Amar
torstai 16. syyskuuta 2010
On ilmoja pidellyt
Aurinko ei ole näyttäytynyt muutamaan päivään ja tallipiha, kuten tarhatkin, ovat silkkaa kuramössöä. Hevosetkaan eivät riehua tarhoissa tuttuun malliin, vaan mököttävät katosten suojissa ja nostelevat kinttujaan mielenosoituksellisen korkealle kun niiden pitää rämpiä tallista mutakkoon - toiseen suuntaan vauhti onkin huomattavasti reippaampaa ja kumisaappain varustautunut taluttaja saa olla varovainen ettei kohta makaa rähmällään ihanaisessa liejussa!
Kentällä tai maastossa ei voi kuvitellakaan ratsastavansa, eikä askellajibaanakaan ole kehuttavassa kunnossa. Olen vähän pohtinut kilpailujen järjestämistä ensi kuun alkupuolella, mutta jos tällainen sää jatkuu niin eihän tänne kehtaa ketään kutsua! Maneesi on tällä hetkellä ainut kuviteltavissa oleva liikutuspaikka ja siksi täydellisen ylibuukattu.. Hevosten liikutuksetkin pitää päättää ja miettiä tarkkaan, koska aamupäivällä pitäisi ratsastaa hevoset joilla ei hypätä jotta hyppyhevosten esteet eivät olisi koulua treenaavien hummien tiellä, hohhoj.
Erityisesti Ainokki ei ole yhtään ilahtunut syksyisestä vetisyydestä ja riehuu aina iloissaan päästessään maneesiin laukkailemaan, eikä siinä tohinassa tahtoisin treenauksesta tulla oikein mitään. Nätisti neiti kuitenkin jo kulkee riimunnarussa emänsä vierellä sitten kun on suurimmat energiansa saanut purettua :)
Toivotaan kuitenkin että tällainen harmaa sadesää vähän hellittäisi jo jotta pääsisi nauttimaan värien vuodenajasta eikä hevosten jalkoja tarvitsisi pestä joka ikinen kerta kun niitä ottaa sisään! Myös sadeloimien pukeminen, riisuminen ja kuivattaminen on tylsää puuhaa...
~ Amar
Kentällä tai maastossa ei voi kuvitellakaan ratsastavansa, eikä askellajibaanakaan ole kehuttavassa kunnossa. Olen vähän pohtinut kilpailujen järjestämistä ensi kuun alkupuolella, mutta jos tällainen sää jatkuu niin eihän tänne kehtaa ketään kutsua! Maneesi on tällä hetkellä ainut kuviteltavissa oleva liikutuspaikka ja siksi täydellisen ylibuukattu.. Hevosten liikutuksetkin pitää päättää ja miettiä tarkkaan, koska aamupäivällä pitäisi ratsastaa hevoset joilla ei hypätä jotta hyppyhevosten esteet eivät olisi koulua treenaavien hummien tiellä, hohhoj.
Erityisesti Ainokki ei ole yhtään ilahtunut syksyisestä vetisyydestä ja riehuu aina iloissaan päästessään maneesiin laukkailemaan, eikä siinä tohinassa tahtoisin treenauksesta tulla oikein mitään. Nätisti neiti kuitenkin jo kulkee riimunnarussa emänsä vierellä sitten kun on suurimmat energiansa saanut purettua :)
Toivotaan kuitenkin että tällainen harmaa sadesää vähän hellittäisi jo jotta pääsisi nauttimaan värien vuodenajasta eikä hevosten jalkoja tarvitsisi pestä joka ikinen kerta kun niitä ottaa sisään! Myös sadeloimien pukeminen, riisuminen ja kuivattaminen on tylsää puuhaa...
~ Amar
maanantai 13. syyskuuta 2010
Sateisen syyspäivän liikutukset
Syksy on todellakin saapunut, totesin kun pihlajanmarjat noukkuivat raskaina ja vettä tippuvina puiden hiljalleen kaljuuntuneilla oksilla ja harmaat pilvet ajelehtivat alhaalla tallipihan yllä. Hevoset rouskuttelivat heiniä tarhoissaan joihin ne viimein olivat siirtyneet ruohon loputtua laitumilta, klipatulle Karosille oli taas heitetty niskaan vihreä ruudullinen loimi viimalta suojaamaan.
Ainottaren pikkuvarsaa, Ainokkia, ei sade näyttänyt tippaakaan haittaavan, se loikki vesilätäköissä ja liukasteli mudassa aikuisten rouskuttaessa heiniään takapuolet tuulta vasten käännettyinä. Pikkuinen on jo oppinut nostamaan kaviot siivosti ja harjaukseenkin se on jo tottunut, vaikka tietysti harjojen maistelu ja rouskuttelu olisi paljon kivempaa kuin harjattavana paikallaan seisoskelu, onpa jopa riimua jo pidetty tamman päässä ilman suurempia protestoimisia.
Pari päivää sitten astutettu Keena alkaa hiljalleen saada lisää ruokaa ja hillitympää liikuntaa, mutta vielä sen elämässä ei kuitenkaan tapahdu kummempia muutoksia. En kuitenkaan halunnut stressata sitä lainkaan näin pian astutuksen jälkeen, joten ratsastin sitä kentällä ilman satulaa rennosti hölkytellen - että tuntuikin hyvältä istua lämpimässä ja leveässä ponin selässä koleassa syysilmassa! Lopulta alkoi tosin kyyti olla sellaista liukastelua tamman kastuttua yllättävässä, läpitunkevassa tihkusateessa että talutin tamman sisälle, missä kuivasin, hieroin ja harjasin sen perusteellisesti ennen loimitusta ja tarhaanvientiä.
Ainotar sai viettää tänään vapaapäivän varsansa parissa, mutta Karosin kanssa treenasin sen sijaan kouluratsastusta maneesissa. Ensin ori ei olisi millään jaksanut kulkea siivosti, jopa pelkkä kaviouran kiertäminen suoraan kulkien tuntui yllättävän haasteelliselta.. Kuitenkin kun pahimmat energiat saatiin purettua laukanvaihtojen parissa niin jopa pohkeenväistöistä tuli oikein kunnollisia ja loppuraveissa orin kaula venyi jo hienosti eteen ja alas!
Empaattia päädyin juoksuttamaan maneesissa puomien kanssa, ja kunhan ori oli saanut varsin teennäiset alkukauhistelunsa suoritettua niin puomit ylittyivät sujuvasti ja laukka rullasi kauniisti! Randomin kanssa uskaltauduin pienelle metsälenkille ajatellen ettei välillä loppunut sade ihan heti alkaisi uudestaan, mutta tietysti saimme niskaamme aimo annoksen vettä hetken aikaa edettyämme! Onneksi emme kuitenkaan kulkeneet juurikaan pellolla, metsätiellä oli sentään suhteellisen vähän vettä kuitenkin.. Kuivatellessani Randoa ja itseäni maastoreissun jäljiltä Ulrika hyppäsi maneesissa Emmiinalla esteitä, jotka kuulemma sujuivat oikein mallikkaasti.
Elina taas hoiti yksityisistä Zlatanin liikutuksen juoksuttamalla sitä kentällä, nuori ori ei kuulemma ollut erityisen ilahtunut vesisateesta mutta oli kyllä ihan fiksusti tehnyt kaiken mitä Elina oli pyytänyt. Juoksutuksen jälkeen, Zlatanin purettua ylimääräiset energiansa laukkailemalla ja reippaasti ravailemalla, Elina oli vielä treenannut vähän taluttelua ja muutakin työskentelyä maasta käsin, kuten esimerkiksi peruuttelua. Sekin oli ajoittaisen itsepäisyyden jälkeen sujunut hienosti!
Ja koska tallille raahautuminen ei houkutellut tällaisena sadepäivänä ketään jonka ei ollut pakko tulla niin siivosin tallin, putsailin varusteita, järjestelin saapuneita heinäpaaleja ja ruokin hevosia yhdessä Elinan ja Ulrikan kanssa koko sen ajan joka ei mennyt hevosten liikutukseen. Illalla olikin mukava kerääntyä pölisemään, lukemaan uusimpia hevoslehtiä ja juomaan kaakaota lämpimään toimistoon kaatosateeksi yltyneen pisaroinnin lyödessä ikkunaan kun hevoset rouskuttivat heiniä "lämpimässä" tallissa :)
~ Amar
Ainottaren pikkuvarsaa, Ainokkia, ei sade näyttänyt tippaakaan haittaavan, se loikki vesilätäköissä ja liukasteli mudassa aikuisten rouskuttaessa heiniään takapuolet tuulta vasten käännettyinä. Pikkuinen on jo oppinut nostamaan kaviot siivosti ja harjaukseenkin se on jo tottunut, vaikka tietysti harjojen maistelu ja rouskuttelu olisi paljon kivempaa kuin harjattavana paikallaan seisoskelu, onpa jopa riimua jo pidetty tamman päässä ilman suurempia protestoimisia.
Pari päivää sitten astutettu Keena alkaa hiljalleen saada lisää ruokaa ja hillitympää liikuntaa, mutta vielä sen elämässä ei kuitenkaan tapahdu kummempia muutoksia. En kuitenkaan halunnut stressata sitä lainkaan näin pian astutuksen jälkeen, joten ratsastin sitä kentällä ilman satulaa rennosti hölkytellen - että tuntuikin hyvältä istua lämpimässä ja leveässä ponin selässä koleassa syysilmassa! Lopulta alkoi tosin kyyti olla sellaista liukastelua tamman kastuttua yllättävässä, läpitunkevassa tihkusateessa että talutin tamman sisälle, missä kuivasin, hieroin ja harjasin sen perusteellisesti ennen loimitusta ja tarhaanvientiä.
Ainotar sai viettää tänään vapaapäivän varsansa parissa, mutta Karosin kanssa treenasin sen sijaan kouluratsastusta maneesissa. Ensin ori ei olisi millään jaksanut kulkea siivosti, jopa pelkkä kaviouran kiertäminen suoraan kulkien tuntui yllättävän haasteelliselta.. Kuitenkin kun pahimmat energiat saatiin purettua laukanvaihtojen parissa niin jopa pohkeenväistöistä tuli oikein kunnollisia ja loppuraveissa orin kaula venyi jo hienosti eteen ja alas!
Empaattia päädyin juoksuttamaan maneesissa puomien kanssa, ja kunhan ori oli saanut varsin teennäiset alkukauhistelunsa suoritettua niin puomit ylittyivät sujuvasti ja laukka rullasi kauniisti! Randomin kanssa uskaltauduin pienelle metsälenkille ajatellen ettei välillä loppunut sade ihan heti alkaisi uudestaan, mutta tietysti saimme niskaamme aimo annoksen vettä hetken aikaa edettyämme! Onneksi emme kuitenkaan kulkeneet juurikaan pellolla, metsätiellä oli sentään suhteellisen vähän vettä kuitenkin.. Kuivatellessani Randoa ja itseäni maastoreissun jäljiltä Ulrika hyppäsi maneesissa Emmiinalla esteitä, jotka kuulemma sujuivat oikein mallikkaasti.
Elina taas hoiti yksityisistä Zlatanin liikutuksen juoksuttamalla sitä kentällä, nuori ori ei kuulemma ollut erityisen ilahtunut vesisateesta mutta oli kyllä ihan fiksusti tehnyt kaiken mitä Elina oli pyytänyt. Juoksutuksen jälkeen, Zlatanin purettua ylimääräiset energiansa laukkailemalla ja reippaasti ravailemalla, Elina oli vielä treenannut vähän taluttelua ja muutakin työskentelyä maasta käsin, kuten esimerkiksi peruuttelua. Sekin oli ajoittaisen itsepäisyyden jälkeen sujunut hienosti!
Ja koska tallille raahautuminen ei houkutellut tällaisena sadepäivänä ketään jonka ei ollut pakko tulla niin siivosin tallin, putsailin varusteita, järjestelin saapuneita heinäpaaleja ja ruokin hevosia yhdessä Elinan ja Ulrikan kanssa koko sen ajan joka ei mennyt hevosten liikutukseen. Illalla olikin mukava kerääntyä pölisemään, lukemaan uusimpia hevoslehtiä ja juomaan kaakaota lämpimään toimistoon kaatosateeksi yltyneen pisaroinnin lyödessä ikkunaan kun hevoset rouskuttivat heiniä "lämpimässä" tallissa :)
~ Amar
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)