Syksyinen myrskytuuli viuhuu nurkissa, harmaat sadepilvet kiitävät vauhdilla yli tallipihan ja yhtäkkiä nurkan takaa pyörii kolisten tyhjä vesiämpäri. Hevoset seisovat tarhoissa puiden tai katosten suojissa takapuolet tuulta kohti ja itsekin tungen kädet syvälle punaisen sadetakkini taskuihin loiskiessani litimärän pihamaan halki tallille villasukkiin verhotut varpaani kuivina keltaisissa kumisaappaissani.
Tallin toimisto on tyhjä, mutta oven takaa käytävältä kuuluu kolinaa ja jutustelua. Napsautan vedenkeittimen päälle, ripustan vettä lattialle tiputtelevan takkini naulakkoon ja istahdan työpöytäni taakse tutkimaan papereita, lukemaan lapuista kuinka erään yksityisen ruokintaa tulee muuttaa ja tarkistamaan sähköpostini. Työn touhussa en edes huomaa että vedenkeitin napsahtaa pois päältä ja sade vain yltyy, ennen kuin toimiston ovesta sisälle astelee kokonainen konkkaronkka porukkaa: hoitajat Wonder ja Gnomzu, työntekijöistä höpöttävä ja pölöttävä Elina sekä muista tallitytöistä Kaisa ja Annika. Tervehdykset kajahtelevat, säätä manataan ja Elinan kertomus Empaatin fiksusta aamuisesta käytöksestä tarhaan vietäessä aiheuttaa naurunpärskeitä kun vesi keitetään uudelleen, teetä kaadetaan kuppeihin ja ikkunan ulkopuolella sade piiskaa jo ennestään märkää maata ankarana.
Kun kaikki ovat saaneet sisäänsä lämmintä teetä ja kaapista löytyneitä, hiukan vanhentuneita mutta silti kelpaavia keksejä ja tärkeimmät kuulumiset on vaihdettu, on aika jakaa kaikille tekemistä loppupäiväksi. "Karsinat on tullu siivottua jo ajat sitten teikäläisen vedellessä vielä hirsiä", huikkaa aamuvuoroon tallille herännyt Elina, jota Kaisa ja Annika olivat pian saapuneet auttamaan. Jäljellä ei tunnu enää olevan kuin hevosten liikutus ja sitä seuraava varusteiden pesu sekä muuta pientä järjestelyä ja siivoilua. "Wonder ja Gnomzu haluavat tietysti liikuttaa omat hoidokkinsa eli Karosin ja Ainottaren - ja vaikka ette haluaisikaan niin saisitte tehdä sen silti. Jos Elina otat vaikka yksityisori Zlatanin juoksutukseen? Annika, voisitko sinä liikuttaa vaikka Randon? Ulrikan pitäisi ilmestyä töihin ihan kohta, joten hän saa liikuttaa Empaatin, jos Kaisa otat Emmiinan niin minä treenailen Smigrenden kanssa." Työnjakoni saa osakseen vain myöntyviä nyökkäyksiä, ja porukka kaikkoaakin toimistosta hevosia ja poneja tarhoista hakemaan tai muuta touhuamaan heti kun olen ehtinyt sopia että orit liikutetaan ensin ja tammat sitten - arvasin aivan oikein että ketään ei ulkona ratsastaminen kiinnostanut ja kaikki meinasivat suunnistaa maneesiin.
Mene siis tovi ennen kuin pääsen itse juoksuttamaan Smigrendeä. Käytän kuitenkin ajan hyödykseni ja autan Elinaa ihan fiksusti käyttäytyvän Zlatanin kanssa erityisesti apujen treenailun kanssa ja hyppyytän Wonderia ja Karosia vaikeahkolla sarjalla uudestaan ja uudestaan kunnes se menee mielestäni täydellisesti. Orien tallustellessa ympäri kaviouraa löysin ohjin rämmin kuraiselle tarhalle kasvoille piiskaavasta sateesta huolimatta, kaappaan portilla sisäänpääsyä odottavan Smigrenden riimunnarun päähän ja talutan tamman talliin jossa riisun sen loimen, harjaan ja puen sille vielä varusteet ja sonnustaudun itsekin vähän paremmin liikutukseen soveltuvaan vaatetukseen.
Keena ei millään ilveellä haluaisi pistää kaviotaan enää ulos talliin kerran päästyään, mutta maanittelun ja komennuksen jälkeen saan tamman kyllä talutettua vauhdikkaasti maneesille. Asetumme päätyyn ympyrälle Keena juoksutusliinan päässä ja minä keskellä ja alkukäppäilyjen jälkeen pyydän tammalta temmonmuutoksia ja askellajinvaihdoksia. Samalla seurailen sivusilmällä Gnomzua ja Aikkua jotka loikkivat pienten esteiden yli vaihtelevalla tyylillä, ja Kaisaa ja Emmiinaa jotka treenaavat pohkeenväistöä ja laukkajuttuja. Myös yksityisen omistaja Soile ilmestyy maneesiin harjoittelemaan helppoja koululiikkeitä Sissensä kanssa.
Lähes tunti kuluu nopeasti Keenan toimiessa vallan mainiosti liinan päässä, välillä tosin hirmuista tuulen viuhunaa ihmetellen. Kierrämme kaviouran sisäpuolta kävellen muiden ohittaessa meidät jatkuvasti kaviouran puolelta, vaikka askellaji heilläkin on vain käynti.. Lopulta tulee kuitenkin aika jättää maneesin kuivuus ja valoisuus ja astua ulos märkään, pimeään maailmaan - tuntuu kuin aurinko ei olisi lainkaan noussutkaan, niin pimeää ulkona on vaikka kello ei ole vielä paljoakaan!
Kun kaikki hevoset rouskuttavat tyytyväisestä päiväruokiaan karsinoissa, kokonnumme koko konkkaronkka taas toimistoon. Tee maistuu jälleen kaikille myrskyn pauhatessa ulkona, ja päästän ilmoille pääkopassani aamun ajan kypsyneen idean halloweenriehasta. Idean jatkokehittely alkaa lähes raivoisasti ja jatkuukin niin vilkkaana että kaikki muut jäljellä olevat tallihommat meinaavat unohtua. Tallinomistajan valtuuksillani jatkan kuitenkin itse suunnittelua ja alan väsätä kutsuakin lämmin teekuppi kourassa patistaessani muut tylsempiin puuhiin - sateen yhä ja edelleen ropisuttaessa kattoa ja tuulen kolistellessa ikkunaa.
~ Amar
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti