Harrastusahdistus

Äh. Kirjoittelinpa tässä Heijastuksen sivuille selostusta syksyn mukanaan tuomista muutoksista, jotka koskee hevoskatrasta. Ja yhtäkkiä koko homma alkoi tuntua ihan älyttömältä. Ei siis virtuaalihevoset yleisesti, vaan omat päähänpinttymäni.

Suurin osa Heijastuksen edesmenneistä hevosista (ainakin vuodesta 2007 lähtien) on palkittu vähintään YLA2:lla ja jaoksen laatiksessa kakkosella, mahtuu joukkoon useampi YLA1 + KRJ I -heppakin. Nykyiset pollet on saanu YLA:sta vaan kakkosta (YLA3 on mulle sama kuin ei ois palkintoa ollenkaan), ja jokaisen nykyisen hepan kakkospalkinnon haluaisin perfektionistina saada korotettua ykköseksi, mikä useimpien kohdalla tarkottaisi rakennekuvia + lisää päiväkirjaa. Rakennekuvien kerjäily erityisesti tietyistä hepoista, joiden nimiä ei edes tiedä, ei houkuta koska palkkojen makselu ei vaan oo ikinä ollu se mun juttu (hirvee stressi, väkisin vääntäminen ja omantunnontuskat, äh) ja päiväkirjaa tulee kirjoitettua yleensäkin vaan silloin kun inspis sattuu iskemään ja löytyy kunnolla aikaa naputella kunnon tekstiä. Ja näistä syistä takaraivossa nakertaa koko ajan ajatus siitä että hepoille pitäisi tehdä juttuja ja että ne YLA1:set olis pakko repiä vaikka väkisin, mikä taas vähentää intoa entisestään. Tunnen itseni epäonnistuneeksi hevosteni kanssa jos ne ei ole ykköspalkittuja!

Lisäksi suuri osa mun hepoista odottelee jaosten laatiksia. Yksi YLA1-palkittu humma kaipailisi myös KRJ I -palkintoa (koska perfektionistiselle meikäläiselle ei kelpaa kuin se ykkönen varsinkaan kun niin monelta entiseltä hepaltani se löytyy, eli tiedän että voisin saada hepat sille palkinnolle!), mutta kisoista se ei saisi juuri yhtään pisteitä nyt kun porrastettujen pisteitä ei tietenkään arvostella. Ainakin entisellä systeemillä se olisi saanut kisoista porrastettujen kisojen perusteella täydet pisteet, mutta hihhulihei kun porrastettuja tai mitään niihin liittyvää ei tällä hetkellä ole olemassakaan. Eli pitänee ottaa kyseinen heppa eläkelaitumilta takaisin kisakentille. Muiden heppojen kanssa ongelma onkin sitten vaan se että jaosten laatikset ei yksinkertaisesti pyöri, piste. Ja vaikka ne hepat joita nyt haluaisin ilmottaa laatiksiin onkin sen verran valmiita arvosteluun ettei mun olisi pakko tehdä niille mitään, nakertaa niiden pelkkä olemassaolokin takaraivossa.

Nyt mulla on siis hurjat tallinpienennyssuunnitelmat menossa sen takia että ahdistun siitä että mun kahdeksan hevosta (okei, viisi, koska kaks on nuorta ja yks vasta tammikuussa ostettu) ei ole täydellisiä eikä ykköspalkintojen arvoisia. Hitusen älytöntä? Olisi niin ihana kun osaisin ottaa rennosti näiden heppojen kanssa, kuten jossain vaiheessa kuvittelin voivani, mutta kun mulla on ollu jo vuosia tää sama ajatusmalli päässä - mun hevosten pitää olla hyvin palkittuja! Miksi? Ei minkään arvostuksen, ihailun tms. takia, koska hyvin palkitut hevoset on niin yleinen juttu nykypäivänä että eipä paljoa hetkauttele sellaset VIR MVA Ch YLA1 KTK-I KRJ I -hevosetkaan. Mutta kun haluan todistaa itselleni olevani edelleen hyvä virtuaaliheppailija, pystyväni edelleen saamaan hevosistani yhtä hyvin palkittuja kuin muutama vuosi sitten (jolloin istuin päivittäin koneella virtuaalijuttujen takia tuntikausia, ignoorasin lemmikkini ja ystäväni bittikasojen vuoksi, tuhlasin siis myöhäisteinivuodet koneella..). Olisi niin ihana kun vaan osaisin ottaa rennosti, heittää kuoppaan "vaan" YLA2-palkitut hepat tarvittaessa ilman että se jäisi nakertamaan mieltä, ja tajuamaan sen että mun hevosista ei tule enää niin huippuja koska en halua tuhlata niihin niin paljon aikaani. Tietysti muiden on helppo sanoa että "älä ota paineita, jokainen harrastaa tavallaan, plaaplaa". Mutta kun tää on rasittava, älytön päähänpinttymä.

Aina välillä mielessä käy myös virtuaaliheppailun lopettaminen, paljolti tän päähänpinttymän takia. Mutta se ei kuitenkaan tunnu ollenkaan oikealta vaihtoehdolta. Koska
a) en haluaisi heittää (omaani tai muiden) vuosien harrastusta hukkaan, vaikka aika hukkaan heitetyltä oma harrastukseni kyllä tälläkin hetkellä tuntuu kun ei mun kasvatteja näy paljoa minkään rodun sukutauluissa enää yms. Mutta joka tapauksessa kun katselen hevoslistaani ja bongaan sieltä esim. edesmenneen Ruiskukan kasvatin, on ensimmäinen reaktio se etten vaan voi lopettaa. En halua olla se joka lopettaa viimeisen aktiivisesti olemassa olevan ruiskukkalaisen (tai jonkun muun rotunsa piirissä legendaarisen kasvattajan kasvatin, ja siis ihan vaan teoreettisesti sen viimeisen olemassaolevan), jonkun vuosien harrastuksen tulokset. Mikä on ihan älytöntä, koska esim. Marjo / Lilja itse lopetti eikä häntä varmasti pahemmin liikuta miten hänen virtuaalikasvattinsa voivat, näkyvät sukutauluissa vuosien päästä jne. Mutta jotenkin musta on niin surullista että virtuaalimaailman historiasta katoaa isojakin osasia ihan humpsis vaan bittiavaruuteen, vaikka ne on joskus olleet tosi tärkeitä osia virtuaalimaailmaa. Jotenkin haluaisin säilyttää kaiken virtuaalimaailman historian omissa hevosissani, :lol:.
b) joskus virtuaalihevoset on ihan parasta terapiaa. Sillon kun kirjoitusinspis iskee niin ah, virtuaalitarinoiden kirjoittelu on vaan ihan parasta! Ja kun hepat menestyy kisoissa tai kun omiin tarinatapahtumiin tulee enemmän osallistujia kuin osasi haaveillakaan, kun joku muistaakin tallin tai jotain siihen liittyvää vuosien takaa. Sitäpaitsi, kun tässä maailmassa on ollut mukana yli kymmenen vuoden ajan, uhrannut talliin ja hevosiin laskemattomia tunteja, saanut kavereita, plamplam, niin mietin joskus että miten tyhjältä tuntuisikaan kun enää ei olisikaan tätä maailmaa suunnilleen jokapäiväisessä elämässä. Vaikka jo jonkun aikaa oon ollu aika laiska tän yhteisöllisyyden ja monien muiden juttujen suhteen jotka on ollu tärkeitä tässä harrastuksessa joskus, kuitenkin on fiilis että jotain puuttuisi mun elämästä ilman virtuaaliheppoja.

Muiden vanhojen harrastajien mukana roikkuminen kyllä vaikuttaa myös niinä hetkinä kun tekisi mieli lopettaa. Ei silleen "kun tuokin täällä vielä pyörii niin pitää munkin jaksaa", vaan jotenkin antaa toivoa että ehkä siitä "vanhasta virtuaalimaailmasta" ja niistä vuosien takaisista tiedoista onkin jotain muutakin jäljellä kuin vain mun omat muistoni. Nyt kun katselee ht.nettiä niin jotenkin harmittaa miten tietämättömiä uudet harrastajat on esim. legendaarisista talleista yms. Tietysti, mistäpä he tietoa saisivat kun ovat uusia, eikä kaikki "vanhoista asioista" jotain tietävät (kuten minä) vaivaudu esim. VWikiin mitään raapustelemaan tai muuten selittämään.

Ehkä kaipaisinkin vaan takaisin niihin aikoihin kun foorumeissa pyöri samat tutut ihmiset, jaokset ja muut pyöri moitteettomasti, kaikki vähänkin enemmän foorumeilla palloilevat tunsi toisensa ja hyvät laatispalkinnot eivät olleet mitään itsestäänselvyyksiä? Nyt kun tuntuu että mitenkään ei ole mulle hyvä harrastaa / jättää harrastamatta..

Sori venähtänyt turhanpäiväinen, epälooginen löpinöinti, on vaan ollut liikaa aikaa ajatella virtuaalijuttujakin töissä :roll: