Esteitä hyppimässä tarinakisoissa Nutun kanssa

Käväisimme Nutun kanssa Villahaassa estekisoissa 70 cm luokassa kokeilemassa onneamme seuraavanlaisen tarinan kera (sij. 3/10):

"Nuttu, se on vaan laatikoista koottu muuri. Ei oikea kivimuuri. Kyllä sä sen yli pääset, älä pelkää. Hölmöliini.." Istuin pörröisen suomipalleroni satulassa jaaritellen ja maanitellen muuriesteen edustalla niin pitkään että pelkäsin kohta saavani kaikkien muiden kanssaverryttelijoiden vihat niskaani. Ja mitä tekee Nuttu: puhisee, pöhisee, tökkii muuria turvallaan, kokeilee sitä kaviollaan, pärskii ja poikittaa. Selvästi herran aivotoiminnassa oli tänään jotain vikaa ja ne kymmenet aiemmissa kisoissa suoritetut muurien ylitykset olivat päässeet pyyhkiytymään muistista aivan täysin.

"Voi hellanlettas Nuttu, en mä sua sen yli yrittäisi saada jos se olis vaarallinen, kyllä sun pitäisi tietää että mä yritän suojella sua kaikelta, vaikka en aina ihan onnistukaan pitämään sua poissa hankaluuksista.." Ainakin kuvittelin kuulostani vakuuttavalta, mutta kun nuoren ratsuni hömpöttely ei ottanut loppuakseen totesin että nyt ihan kaikelta suojeleminen saisi riittää.. "Ulrika, voitko tuoda raipan, haluan nyt suojella meitä molempia muiden verkkailijoiden vihalta silläkin uhalla että Nuttu ei enää ikinä usko kun väitän että suojelen sitä jopa raipanhipsaisuilta!"