Estevalmennus ystävänpäivänä

Meillä ihan kotitallilla järjestettiin ystävänpäivän kunniaksi valmennustapahtuma, jossa osallistuin itse Nutun kanssa 60 senttiseen estevalmennukseen, valmentajana Elde T.

Tammikuun 14. päivä alkoi hyvin kylmissä sääoloissa. Pakkanen ylitti reilusti jopa kolmenkymmenen asteen kipurajan. Amar ja Nuttu verryyttelivät maneesisa kuin saavuin paikaille. Nutulla näytti olevan todellakin hyvä päivä, sillä ori näytti liioittelematta olevan kiinnostunut kaikesta ympärillä olevasta. Pyysin Amaria ottamaan ohjat tuntumalle, ja valmistelemaan ratsunsa raviin. Kun Nuttu tunsi avut, se suorastaan räjähti. On vaikea sanoin kuvailla sitä riemua, joka orista paistoi sen kiidättäessä ratsastajaansa ympäri maneesia. Naurahdin parivaljakolle ja kokosin keskihalkaisijalle yhden kolmen esteen sarjan. Sarjan osat olivat kylläkin vain puomeja, mutta niistä olisi hyvä aloittaa. Amar ohajasi ratsunsa keskihalkaisijalle ravissa, mutta Nuttu innostui nostamaan laukan. En ollut tyytyväinen suoritukseen, joten pyysin Amaria ohjaamaan Nutun "uusintaan". Ehdotin häntä tarkkailemaan erityisen paljon vauhtia ja sen normaalina pitämistä. Tämä meni jo paljon paremmin, joten korortin kavalettia neljäänkymmeneen senttiin. Nyt Nuttu pääsi taas hieman käsistä, joten määräsin välikäynnit. Välikäyntien jälkeen Nuttu oli jo vähän rauhoittunut, joten hypytkin sujuivat paremmin. Ainoa vain, että Nuttu taisi hieman pelästyä sitä, että juuri toisen esteen päällä maneesista katkesivat sähköt. Keskimmäinen este tippui, mutta jo kolmannelle ratsukko sai taas hyvän tuntuman. Nostin esteet vielä kerran, nyt niillä oli korkeutta huimat 60cm. Ratsukko sai valita askellajin, jolla sarjaa lähestyisivät. Ratsukko päätyi yhteistuumin laukkaan, thank god! Parempaa tekniikkaa sarjalla en olekkaan nähnyt aikoihin!