hoitotarina Karos, 24.10.2010

Ajoin mopoautollani kohti tallia. Aurinko paistoi syksyistä maisemaa vasten ja sai ilman näyttämään lämpimämmältä, kuin se todellisuudessa oli. Käänsin rattia ja annoin auton rullata pihan parkkipaikalle. Nousin ulos ja kaivoin takakopasta tallikamat. Kävelin pihan ylitse ja heilautin kättäni Amarille, joka saapui tallista paperipinkka käsisään.

- Mukavaa nähdä sinua tallilla! Amar huudahti.
- Mukavaa olla tallilla, naurahdin.
- Sinullako paperitöitä? Kysyin ja nyökkäsin kohti Amarin sylissä olevia papereita.
- Kyllä vain, Amar huokaisi ja rypisti kulmiaan.
- Pitäisi postittaa muutamat tärkeät paperit, kopioida hieman taulukoita ja lähettää tilauksia sinne ja tänne! Amar sanoi ja pudisti päätään.
- Ethän sinä pysty yhtään nauttimaan hevosista ja ihanasta syksystä! Parkaisin.
- Niinpä, sepä juuri, Amar naurahti.
- Mutta minun täytyy tästä lähteä, ettei mene taas työt yömyöhään, Amar sanoi iloisesti ja lähti kohti autoaan.
- Moikka, huikkasin ja pujahdin talliin.

Suurin osa hevosista oleili ulkona, Karos muiden joukossa. Päätin auttaa tallityöntekijöitä siivoamalla tallia parhaani mukaan. Hain ensitöikseni kottikärryt ja talikon ja koukkasin Karosin karsinaan. Heittelin likaiset turpeet ja lannat kottikärryihin ja levitin puhtaat turpeet tasaiseksi neliöksi. Siirryin seuraavaan likaiseen karsinaan ja tein saman työn. Jatkoin työtä niin pitkään, kunnes koko käytävän loputkin likaiset karsinat oli puhdistettu. Pyyhin hikeä otsaltani ja pyörittelin kipeitä hartioitani. Olo tuntui hyvältä, kun kerrankin pystyi jossain asiassa auttamaan. Vein viimeisen kuormallisen lantaa lantalaan ja täytin turpeella karsinat, joissa oli sitä liian vähän. Hain ämpäriin höyryävän kuumaa vettä ja ryhdyin puunaamaan ruoka-astioita puhtaiksi. Kävin yksitellen karsinan toisen perään, niin että lopulta liat ja kuolat olivat tiessään. Kävin kaatamassa likaveden pois ja pistin tavarat paikoilleen. Nappasin luudan ja ryhdyin lakaisemaan käytävää. Saatuani viimeisenkin heinänkorren pihalle, huokaisin tyytyväisenä ja vein luudan oven viereen. Katsoin käytävää ja mietin mitä seuraavaksi. Karsinat siivottu ja lattia lakaistu, mutta entäs satulahuone? Aikaa oli jo kulunut jonkun verran, mutta miten muutenkaan kuluttaisin armaan lauantain päiväni? Vastaus, en mitenkään!

Niinpä vetäisin satulahuoneen oven auki ja hengitin vahvan nahan tuoksua. Silmäilin hetken huonetta ja päätin ruveta töihin. Aloitin siivoamalla lattian. Kaikki ylimääräiset ämpärit, korit, nahkaiset remmit, riimunarut, riimut, roskat, viltit, huovat, harjat ja pintelit jotka lojuivat lattialla tai muualla kulmissa vein ulos. Rullasin matot ja kannoin nekin pihalle. Seuraavaksi rupesin kokoamaan varusteita ja muita roikkuvia vempeleitä. Kokosin ne siististi ja putsailin pahimpia likoja. Laitoin kunkin tavaran omalle paikalle ja suljin hevosten kaappien ovet. Loimihylly seisoi armottoman kaaoksen vallassa satulahuoneen nurkassa. Vetäisi kaikki loimet alas ja vein ne ulos. Poistin hyllyltä roskat ja hämähäkinseitit ja kuurasin sen puhtaaksi juuriharjalla ja tehokkaalla pesuaineella. Kuivasin sen ja painelin ulos. Tamppasin loimet puhtaiksi ja vikkasin siististi. Pistin ne järjestykseen omille paikoille ja rupesin selvittelemään lattialta löytyneiden tavaroiden alkuperää. Nimetyt harjat, pintelit, riimut, narut ja huovat vein omille paikoille ja nimettömät kokosin tyhjään koppaan. Matot tamppasin ja jätin ulos tuulettumaan. Palasin satulahuoneeseen ja lakaisin lattian kuntoon. Pesin sen hyvällä pesuaineella ja annoin kuivua. Lattian kuivumiseen ei mennyt kauaa, jonka jälkeen levitin matot paikoilleen. Pyyhin kaappien päälliset ja ovet ja annoin kyytiä lavuaarin likaisille möykyille. Vein roskat roskikseen ja suoristin hyllyt ja laatikot. Loistavaa, nyt satulahuone oli jälleen suhteellisen siistissä kunnossa. laitoin nimettömät tavarat paikkaan, josta ne huomattaisiin, jottei kenenkään omaisuus menisi hukkapiiloon. Sitten avasin vielä ikkunan, jotta ilma raikastuisi ja painelin toimistoon. Join muutaman lasisillisen vettä, koska siivoaminen sai janon päälle. Sitten vilkaisin kelloani. Ohhoh! Nyt minun olisi heti haettava Karos jotta ehtisin liikuttaa sen. Juoksin pihan ylitse tarhojen luokse ja huutelin Karosia. Ori ravasi portille harja hulmuten ja kaviot tömisten kylmää maata vasten. Kehuin sitä ja kiinnitin narun riimuseen. Talutin innokkaan hevosen sisälle talliin ja sidoin sen hoitopaikalle. Eräs tallityttö vahti hetken Karosia, kun hain varusteet ja palasin hevosen luokse.

Aloitin sukimalla hevosta piikkisualla. Kura ja lika saivat pikku hiljaa kyytiä. Pitkän harjauksen jälkeen alkoi karva kiillellä ja hevonenkin vaikutti tyytyväiseltä, vaikka paljon mieluummin Karos olisi jo painellut juoksentelemaan. Saatuani harjattua sen, puhdistin kaviot ja tarkistin että kengät olivat hyvin paikoillaan. Tämän jälkeen pujotin kapsonit orin päähän, kiinnitin liinan ja rupesin käärimään suojia. Kun kaikki oli kunnossa, vedin hanskat käsiini, nappasin juoksutusrapain ja talutin hevosen perässäni maneesiin.

Onneksemme maneesi oli tyhjä. Sytytin valot ja vedin oven kiinni. Karos hörisi rinnallani ja tanssahteli energisesti. Johdattelin sen keskelle maneesia ja annoin kävellä liinan päässä. Hevonen rentoutui, laski päätään alas ja lähti kulkemaan reipasta tahtia. Annoin Karosin kävellä viitisen minuuttia, kunnes kehotin sitä heräämään horroksestaan. Maiskautin ja sanoi:

- Ravia! Karos siirtyi innokkaasti raviin ja lähti juoksemaan pitkin ja lennokkain askelin.

- Prr prr, muistuttelin ja pidättelin sitä hieman. Ori viskoi päätään ja yritti jatkaa samaa menoa, mutta reilummalla kehotuksella painoi lopulta päänsä alas ja rauhoittui hieman. Kehuin sitä, rentouduin ja katsoin sen sulavaa askellusta. Hetken ravailun jälkeen vaihdoimme suunnan ja otimme muutaman kierroksen. Kun ori oli saanut hieman lämmitellä, siirsin sen käyntiin ja lähdimme ottamaan pysähdyksiä ja pieniä temponvaihteluja. Käytin apunani kehonkieltä, liinaa ja erityisen paljon myös ääniapuja. Hevonen kuunteli korvat tarkkana ja teki annettuja tehtäviä ihan hienosti. Alkuun pysähdyksissä se yritti lähteä liikkeelle ennen aikojaan, mutta muisti pian pitää jalat maassa ennen käskyä. Kehuin sitä ja kokeilimme hieman temponvaihtluja. Reipas käynti luonnistui orilta leikiten, mutta hitaammassa muodossa Karos turhautui kun mikään ei kelvannut.

- Älähän nyt poika! Ei käy että pysähdyt, hiljennä vain, kehotin. Hetken harjoittelun jälkeen homma rupesi luistamaan ja Karos sai harjoittelun ilon takaisin pääkoppaansa. Kehuin sitä ja pyysin ravia.

Otimme ravista käyntiin siirtymisiä ja pysähdyksiä. Ne luonnistuivat mukavasti. Mutta kun tuli temponvaihteluiden vuoro, heitti Karos välittömästi hanskat tiskiin ja turhautui. Autoin hevosta hieman enemmän ja homma rupesi luistamaan. Oli ilo nähdä kuinka Karos ymmärsi harjoituksen tekniikan ja lähti tekemään innokkaasti ja yhteistyöhaluisesti, unohtaen saman tien moiset turhautumiset. Muutaman kierroksen jälkeen annoin hevosen kävellä hetken ja vaihdoimme taas suuntaa. Seuraavaksi olisi laukannoston vuoro. Herättelin hevosen takaisin työnteon maailmaan ja otimme laukkaa. Kehotin oria laukkaamaan reipasta vauhtia. Innokkaasti, pitkin ja sulavin askelin Karos eteni kierros toisensa jälkeen. Kun pahimmat höyryt oli päästelty, rupesi hevonen hidastamaan oma-aloitteisesti. Kehotin sitä raipalla pysymään vauhdissa ja kummastunut ori jatkoi reipasta tahtia. Laukka jatkui varmaan kymmenisen kierrosta, kunnes Karos rupesi osoittamaan pientä väsymyksen merkkejä. Se hidasti, mutta kun raippa viuhahti, ori jatkoi matkaansa. Huomasin kuinka sen korvat suuntautuivat sisälle päin ja pää lähti laskeutumaan alaspäin, turpa kohti maata. Annoin orin laukata.

Vielä muutama kierros ja sitten annoin orin hidastaa käyntiin. Karosin kyljet kohoilivat ja se hengitti raskaasti. Kävelytin sitä hetken ja pyysin uutta nostoa. Treenasimme hetken nostoja, kunnes ne rupesivat toimimaan, ilman että hevonen siirtyi reippaan ravin kautta laukkaan. Kehuin Karosia ja otimme laukassa vielä ihan hetken temponvaihteluja. Olimme jo olleet täällä melkein 30min. Otimme laukkaa vielä toiseen suuntaan ja muutaman hidastuksen, ennen kuin päätimme lopetella tältä erää. Hikinen hevonen huohotti ja käveli pitkin ympyrää. Ravautin sitä hiljaisessa ravissa muutaman kierroksen, ennen kuin kävelytin sitä pitkään. Olin ottanut viltin mukaan maneesin. Heitin viltin hevosen selkään ja varmistin että sen hengitys oli tasaantunut, ennen kuin palasimme tallille.

Taputin hevosta, sidoin hoitopaikalle ja vaihdoin kapsonit riimuseen. Suin orin kuntoon ja heitin fleeceloimen päälle. Juotin Karosille melanssivettä ja rapsuttelin sitä hetken. Sitten päästin sen karsinaan, heiniensä ääreen. Keräsin tarvikkeet ja vein ne satulahuoneeseen. Ennen kuin lähdin kotiin pesin vielä Karosin satulan ja suitset sekä puhdistin harjat. Kun ne kiiltelivät kauniisti, kokosin suitset ja siivosin Karosin kaapin. Kaikki oli valmista. Menin tekemään hevosen iltaruuat kuntoon ja hipsin pimeän pihan ylitse mopoautolleni. Huristelin metsätietä pitkin kotiin.

~ Wonder