Länkkärityyliin

Osallistuttiin Haalirin kanssa Salisburyn westernkisoihin ja tarinasta voi varmaan päätellä miten harjoituksen sujuivat (kisaosallistumistarinan aiheena "peili"):

Peili, tuo nerokas harjoitusväline, kannustaja ja valmentaja! Se väläyttää sinulle iloisen hymyn onnistuneen suorituksen jälkeen, eli kun möhömahainen ratsusi ei ole hipaissutkaan tolppia joita olet pujotellut, toisaalta tuijottaa kriittisesti kun kaikki ei mennytkään ihan putkeen ja ratsu ei kääntynytkään siinä missä piti. Se kannustaa ilme tuimana kun laukkaat edestakaisin tolpparivistöä ja sen viertä.

Toisaalta se ei puhu turhia, ei neuvo asioissa joita et itse tajua, se huutaa naama punaisena takaisin kun purat kiukkuasi sille. Ja mikä pahinta - sitä ei koskaan voita. Et ikinä ole sitä nopeampi yhdessäkään käännöksessä, yhtäkään tolppaa et kierrä nopeammin kuin se, et koskaan ehdi kirmata tolpparivistön päähän tai toista puolta takaisin maalilinjalle nopeammin. Vaikka miten yrittäisit tehdä käännökset tiukoiksi, kannustaisit ratsuasi kaikin voimin ja saisit omankin pääsi sekaisin pujottelussa.

Vasta kilpailussa voit päästellä riemunkiljahduksia tai takoa päätäsi tiiliseinään kun näet peilin sijasta vastustajasi. Silmäkulmastasi kun kirmaat maaliin, tai jossain kaukana maaliviivan toisella puolen kun itse vasta käännyt viimeiseltä tolpalta valmiina karauttamaan täyttä vauhtia maalilinjalle. Toivottavasti Salisburyn kisoissa ollaan Haalirin kanssa se nopeampi pari joka kerta!

Ainiin, valitettavasti peili osaa myös sellaisen pilkallisen naurun..