Kohmeinen ruoho rutisi aamulla saappaiden alla talsiessani tallille ruokkimaan nälkäisiä kauraturpia. Tuttuun tapaan Empaatti, Takku ja Hali kilpailivat hörinäherran kunniatittelistä ja kotoisa rouskutus ja kauramössön mässytysäänet täyttivät viileän käytävän suunnatessani toimistoon "tekemään paperihommia", eli juoruamaan lauantain kunniaksi aikaisin tallille saapuneiden tallityttöjen kanssa.
Kun aamujumppa tallitöiden parissa oli suoritettu muutamia tunteja myöhemmin, oli aika hakea hepat tarhoista ja alkaa liikuttaminen. Meikäläiselle arpoutui ilokseni Halin liikutusvuoro ja päätin että me suuntaisimme kentälle vääntämään pitkästä aikaa kunnon koulutreeniä. Niinpä huojuin poniherran satulassa haaveillen kohmeisten sormieni lämpiämisestä kun ratsuni kaviot reippaasti kopsahtelivat jäisen kentän pintaan alkukäyntien aikana.
Pitkään en jaksanut pelkkää kentän kiertämistä ja oman hengityksen aiheuttamien höyrypilvien tuijottelua, vaan kohta kokosinkin ohjat ja ainakin jollain tasolla lisättyä käyntiä muistuttavalla tempolla aloimme tehdä suuria ympyröitä kaikkien kentän sivujen keskelle. Notkeus ei ole Halin vahvuus, ja siksi kiinnitinkin eriyisesti huomiota siihen että taivutus ja asetus olivat kunnossa koko ajan.
Alkuun saimme vähän haeskella yhteistä säveltä, tuntui kuin oma raajojeni ja istuntani hallinta olisi ollut yhtä jäässä kuin Halin tuntoaisti, mutta hiljalleen alkoivat ympyrät jopa muistuttaa jotain sellaista mitä olin suunnitellutkin - isoja, pyöreitä ympyröitä eikä mitään ihmeellisiä venähtäneitä soikioita. Pohkeideni tila alkoi kuitenkin pian lähennellä maitohappokuoliota, joten katsoin viisaimmaksi nostaa rennonletkeän ravin, jonka tiesin Halilla olevan yleensä sellaista ettei vauhtia ainakaan lisää tarvitsisi koko aikaa potkia.
Pohkeideni säästämiseksi harjoittelimme seuraavaksi suoria uria kentän halkaisijoilla ja se sujuikin mukavasti. Nyt pystyin jopa nauttimaan kirpeästä pakkasilmasta, hiljalleen lämpenevien lihaksien lisääntyvästä toimintakyvystä ja Halin kavioiden rytmikkäästä kopinasta! Pohkeenikin alkoivat osoitella jälleen merkkejä siitä että niillä ehkä voisi tehdäkin jotain (joojoo ratsiope, painoavut ovat toki kaiken aa ja oo mutta kun hevonen omaa talven varalle sellaiset selkärasvavarastot että niiden läpi ei tuntoaistimukset hääppöisellä nopeudella kulje niin tarvitaan järeämpiä apuja seuraksi), joten aloimme vääntää nelikaarista kiemurauraa kentän poikki. Suoristukset kaarrosten välissä sujuivat nopeasti ja suoraa kuviteltua uraa seurattiin millintarkasti, mutta ne käännökset..
Ihan vain Halin notkeuden harjoittamiseksi, pohkeitani lainkaan säästelemättä, päätin vaihtaa kiemuraurat pohkeenväistöihin. Kyllähän siinä sai töitä tehdä, mutta aikamme kenttää kulmasta kulmaan vaikka miten päin sivuttain jankattuamme alkoivat väistöt hiljalleen sujuakin, Hali alkoi oikeasti työskennellä takaosallaan ja myös sen kylkien ja niskan lukot alkoivat avautua.
Edistyksestämme kiitollisena päätin että nyt olisi laukkatreenin vuoro, ja niin me kirmasimmekin maa pulleron ponin kavioiden alla jytisten ympäri kenttää! Kulmia tuli vähän suoristeltua ja maan kovuuden huomioon ottaen vauhtia taisi olla vähän turhankin reilusti, mutta lopulta palauduimme jotenkuten ruotuun ja aloitimme ah niin rakkaiden pääty-ympyröiden pyörimisen. Laukassa Hali tuntui ympyröillä vähän varovaiselta, varmasti kovan ja siksi vähän liukkaan pohjan vuoksi, ja saimme taas pyöriä pitkään ennen kuin aloin tuntea ratsuni kyljissä jotain taipumisen merkkejä.
Tahkottuamme ympyröitä laukassa molempiin suuntiin kyllästymiseen asti olin vihdoin tyytyväinen Halin taipumiseen ja asettumiseen, siirryimme raviin ja annoin oripojan ravailla löysin ohjin ympäri kaviouraa kulmien tarkasta ratsastuksesta välittämättä. Kyllä taas huomasi ettei tallilaisia ollut vakava koulutäteileminen viime aikoina kiinnostanut, vaan maastoon oli lähdetty jokaisena vähänkin aurinkoisena päivänä ja estehyppely oli tuonut mukavasti energiaa pimeisiin päiviin. Mutta jos kisaradoille aiottaisiin taas suunnata, pitäneisi kaikenlaisia taivutusjuttuja treenailla paljon, paljon enemmän.. Vaikka sitä barrel racingia - tai ehkä pitäisikin järjestää tallilaisten kesken Nez Percé Stake Race -kisoja, saisi useampi hevonen samalla kunnon taivutustreeniä, hehe!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti