16.11.2010: Kouluköröttelyä

Aavistuksen roudassa oleva hiekka rahisi pyöräni renkaiden alla kun kurvasin tukka putkella Heijastuksen pihaan. Pysähdyin tallipihalle johtavan koivukujan puoleenväliin ihastelemaan maisemia ja tarhoissaan liikuskelevia hevosia. Oli kaunis, viileä myöhäissyksyinen iltapäivä. Taivaalla purjehti muutama pulleropilvi, ja aurinko paistoi. Lähestyvältä talvelta tuoksuva tuulenvire riehui puunlatvoissa. Oikein oiva sää ratsastamiseen.

Jätin pyöräni nojalleen tallin seinää vasten ja kumarruin vääntämään sen lukkoon. Vanhaa pyörääni en ollut suojannut kovinkaan kummoisesti varkailta, sillä se oli ollut niin vanha ja kolhuinen - mutta tämä pikkuisen aiemmin mainittu komea menopeli kiilsi uutuuttaan. En todellakaan ollut aikomassa menettää vaivalla isältä kinuttua upouutta pyörää kenellekään.

Tallustelin pääoven kautta talliin. Pollet rouskuttelivat karsinoissaan yhden aikoihin annettuja rehujaan. Tervehdin tallikäytävää pitkin viipottavaa, vuolaasti kännykkäänsä puhuvaa Elinaa heilauttamalla kättäni. Äänekäs brunetti vastasi moikkaukseeni nyökäyttämällä päätään. Hymyilin itsekseni. Kävelin Aikun karsinalle ja kurkistin oven yli. Suomenhevostamma nosti päätään korvat hörössä, mittaili minua hetken katseellaan ja totesi sitten, että olin ehdottomasti tylsempi tarkastelun kohde kuin muonat sen ruokalaarissa ja heinät karsinan lattialla. Niinpä Aikku laskikin päänsä takaisin alas ja jatkoi mussuttamista.

Maleksin toimistoon. Ihme ja kumma, Amar ei istunut huojuvien paperipinojen keskellä työpöytänsä ääressä. Tungin laukkuni pieneen hoitajan kaappiini ja rojahdin nurkassa kököttävälle nahkasohvalle. Upottuani mukavasti kahvin- ja hevosentuoksuisen sohvan syövereihin aloin katsella toimiston seinillä roikkuvia maalauksia ja vanhuuttaan hieman tummuneita valokuvia. Monet niistä olivat melko pölyisiä - kuikuiltuani vielä tarkemmin ympärilleni huomasin, että pölyhiukkasia oli muuallakin. Hyh hyh. Vaikken muuten ollut mikään himosiivooja, niin pölystä en tykännyt yhtään.

Mietin, ehdottaisinko pienen pieniä toimiston pikasiivoustalkoita Amarille. Kapusin ylös muhkealta sohvalta, käväisin nopeasti pikkuruisessa vessankoperossa ja tassuttelin tallin puolelle. Sekalaisten hirnahdusten ja hörähdysten kuoro kajahti vaimeana tallissa. Kasvoilleni kohosi virne kun harpoin satulahuoneeseen. Se kuitenkin katosi pian, sillä ovensuuhun seisahtuessani suuni loksahti auki ja silmät pyöristyivät - joku yliahkera otus oli siivonnut ennen lähinnä sikolätiltä näyttäneen huoneen säihkyvän puhtaaksi ! Vihelsin hiljaa astuessani peremmälle satulahuoneeseen. Kaikki epämääräiset mönjät oli kaavittu pois nurkista, lattialla lojuneet parittomat harjat, suojat ja muut vehkeet olivat löytäneet oikeille paikoilleen ja satulat sekä suitset olivat siististi omilla paikoillaan. Vau.

Sieppasin mukaani Aikun suitset, harjapakin ja satulan, jota kannoin vaivalloisesti yhden käsivarren varassa ja painelin takaisin tallikäytävälle. Tömäytin harjapakin suomipollen karsinan edessä maahan, ripustin suitset ovessa olevaan koukkuun ja nostin ähkäisten satulan sille varatulle telineelle. Phiuuh. Arvioituani ensin pikaisella hoitohevoseeni kohdistetulla silmäyksellä kuinka likainen se oli valikoin harjapakista tarvittavat puhdistusvälineet; pöly- ja pääharjan, pehmeän harjan ja kaviokoukun. Luikahdin karsinaan ja tuikkasin muut paitsi pehmeän harjan Aikun ruokakaukaloon, jossa oli vain ruoanmuruja pohjalla. Aikku hörähti minulle tervehdykseksi.

Taputin tamman kullanruskeaa kaulaa ja aloin sitten harjata sitä pitkin, voimakkain vedoin. Hoitsuni pörisi nautinnollisesti. Edettyäni harjauksessa Aikun lautasten kohdalle jouduin hetkellisesti lyttyyn seinän ja sen takaliston väliin kun se nojasi minua vasten. Työnsin tamman päättäväisesti kauemmas kiherrellen sen huvittavasti sivuille lotkahtaneille korville. Harjasin nopeasti Aikun jalat - ne eivät olleet kovinkaan likaiset - ja kiersin sitten toiselle puolelle ja toistin saman rumban. Kävin vaihtamassa pehmeän harjan pöläriin, jolla huiskin pikaisesti suomenhevosen läpi ja harjasin sitten hellästi sen pään.

Ottaessani riimua pois Aikun päästä tamma vilkaisi minua vekkulisti pitkien silmäripsiensä alta ja tunki turpansa kainalooni. Tunsin itseni salakuljettajaksi, joka oli kärähtänyt lentokentän turvatarkastuksessa, sillä Aikku laski päänsä alas ja haisteli varpaitani. Sitten polvia, sitten lantion seutua, sitten rintakehää ja lopuksi kasvoja. Hihitin tamman maistellessa mietteliäänä hiuksiani. "Okei, joo, myönnetään", sanoin muka alistuneena ja kaivoin taskuni pohjalta hevosnamin. Aikku näytti suorastaan riemastuneelta. Se hotkaisi herkun hetkessä ja jäi rouskuttamaan sitä haaveellisen näköisenä kun puhdistin nopeasti kaviot.

"Mainio tyttö", kehuin Aikkua vuolaasti, siirsin sen vaalean otsaharjan pois silmiltä ja pussasin sitä keskelle otsaa. Hain satulan karsinan ulkopuolelta. Heti kun tamma huomasi satulan käsivarsillani, sen mahanseutu pullistui kummasti. "Jaa-a", totesin itsekseni, pujahdin Aikun kaulan ali ja nostin satulan sen kaulalle välittämättä sen vaisuista luimaisuista. Liu'utin satulan oikealle paikalleen sään taakse ja aloin vähä vähältä kiristää satulavyötä. Aikku pullisti vatsaansa. "Ja se vatsa sisään, mars" naurahdin. Aikku katsahti minuun ja tyhjensi sitten äkkiä sisäiset happivarastonsa. Kylläpä on tottelevainen poni, tuumin itsekseni. Kiristin satulavyötä reiällä tai parilla ja rapsutin sitä kiitokseksi.

Suitset Aikku antoi pistää täysin ongelmitta. Tamma kökötti paikoillaan kun laitoin sille kuolaimet suuhun. Leukahihnaa pistäessäni varmistin, että nyrkkini mahtui hihnan ja Aikun leukaperien väliin. Turpahihnan kohdalla tungin kaksi sormea hihnan alle, jolloin tiesin sen olivan sopivan löysällä. Pujotin Aikun pään yli heilauttamani suitset jalustimien taakse, jottei se sotkeutuisi niihin ja käväisin hakemassa kaapistani kypärän, hanskat ja raipan. Palasin takaisin karsinalle vetäen paksun harmaan hupparini vetoketjun aivan ylös asti. Tartuin ohjiin, avasin karsinan oven ja talutin hoitsuni käytävälle.

Aikku käveli nätisti vierelläni kun taapersin sen kanssa kentälle. Pysäytin suokkimamman keskelle kenttää kaartoon, vein ohjat taas kaulalle, kävin laskemassa jalustimet alas ja kiristin satulavyötä vielä muutamalla reiällä. Kokosin ohjat ja keskipitkän kouluraipan vasempaan käteeni ottaen toisella tukevan otteen satulan takakaaresta. Panin vasemman jalkani jalustimeen ja ponnahdin satulaan välttäen rysähtämästä sinne koko painollani.

Säädin satulasta käsin jalustimet koivilleni sopiviksi Aikun lepuuttaessa oikeaa, valkoisen puolisukan verhoamaa takajalkaansa. Saatuani kaikki remmit ja remelit valmiuteen painoin pohkeeni tamman vaaleanruskeisiin kylkiin ohjaten sen uralle vasemmassa kierroksessa. Aikku kulki näin alkuun leppoisaa vauhtia kaula pitkänä ja vähän jäykkänä. Myötäilin hevosen pehmeitä liikkeitä rennosti ristiselästä joustaen. Kävelimme suunnilleen kymmenen minuutin ajan ohjat pitkinä. Aikun lämmiteltyä lihaksensa toimintakuntoon päätin aloittaa kunnolla työnteon.

Komensin Aikun raviin antamalla sille tomerasti pohkeita. Kyllä rouva siihen siirtyikin, joskin hieman laiskanpuoleisesti. Se ei nostanut jalkojaan kunnolla ja venytti edelleen kaulaansa pitkälle. Rupesin kevyesti maiskuttaen ratsastamaan kentän joka kulmaan noin kymmenen metrin voltin. Asetuksistani ja taivutuksistani huolimatta Aikku kulki suorana kuin tikku. Kopautin sitä kylkiin hieman kovemmin ja näpäytin samanaikaisesti raipalla kaulalle. Pyysin tammalta pitkillä sivuilla lisättyä ravia ja lyhyiden sivujen keskellä pysähdyksiä. Lämmittelystä huolimatta Aikku alkoi vasta nyt vetreytyä.

Pikku hiljaa suomipollen pää nousi ylemmäs ja turpa hivuttautui lähemmäs ryntäitä. Tempon- ja askellajinvaihtelut alkoivat sujua, ja tunsin kuinka Aikku rupesi kunnolla työskentelemään takajaloillaan. Jätin hetken kuluttua pysähdykset pois ja vaihdoin voltit pääty-ympyröihin. Taivutin ja asetin huolellisesti suu tiukkana viivana. Tällä kertaa Aikku ravasikin jo paljon energisemmin ja taivutti itseään hyvin. Se pärskähteli hyväntuulisesti, kun tein kentän poikki rata pituussuuntaan leikkaan ja tein samat harjoitukset toiseen suuntaan.

Noin varttitunnin kestäneitten perusharjoitusten jälkeen annoin Aikun levähtää hetken ajan. Rouvan askeleet kulkivat energisesti ja korvat osoittivat eteenpäin. Kumarruin tamman ruskean kaulan ylle ja taputin sitä hyväksyvästi. Sitten keräilin taas pitkiksi päästämäni ohjat käsiini ja ratsastin suuren, pyöreän keskiympyrän. Keskiympyrän jälkeen annoin Aikulle laukkapohkeet. Hoitohevoseni ponkaisi aluksi hieman takertelevaan laukkaan. Hetkellinen kankeus kuitenkin katosi melkein heti. Aikku oikoi hieman kulmissa ja joissain kohdissa myös hidasti, jolloin käskin sitä terävällä kielen naksautuksella ja pohkeilla eteenpäin. Kulmien kohdalla painoin oikean pohkeeni napakasti tamman kylkiin, ratsastin sen syvälle kulmaan ja asetin sitten sisälle päin.

Laukattuamme noin seitsemän kierrosta hidastin Aikun raviin, keskityin pitämään takapuoleni tiukasti satulassa laukan jälkeisen kiitoravin pienessä pomputuksessa, tein täyskaarron ja nostin jälleen laukan. Ja taas tehtiin samat harjoitukset, mutta vain toisessa kierroksessa.

Päätin pienen koulutreenini Aikun kanssa kymmenen minuutin jäähdyttelylompsintaan ohjat löysinä. Aikku puhkui vieläkin intoa ja olisi ilmeisesti jatkanut ilomielin karauttelemista ympäri kenttää. Kiedoin kädet sen vahvan, kullanruskean kaulan ympärille ja rapsutin oikein kunnolla lavasta. Olin testannut tamman osaamista perusasioissa, ja rouva vaikutti oikein mukavalta ratsastaa! Ehkä hieman hitaalta ja pökkelöltä ensi alkuun, mutta kyllähän se siitä syttyi, kun rupesi kunnolla töitä tekemään. Olin juuri ohjannut pärskivän Aikun kaartoon ja hypännyt alas selästä, kun Amar saapui nojailemaan portin pieleen.

"No?" tallin omistajatar kysyi ystävällisesti.

"Aikku on mahtava! Tosi ihana! Alkumetrit se meni vähän hitaanpuoleisesti, mutta kyllä siitä sitten loppujen lopuksi löytyy aika paljon ruutia", hehkutin. Hymyni ulottui korvasta korvaan, ja poskilla paloivat punaiset läikät.

"No sehän on hyvä. Se nauttii kouluratsastuksesta. Esteetkin Aikku ylittää ihan hienosti, muttei niin innokkaasti kuin jolkottelee tekemässä voltteja ja pohkeenväistöjä tai viipottaa maastossa pitkin mettää."

"Jaa. Voisin seuraavalla kerralla kokeilla, miten se hyppää..."

"Kiva. Mutta minun täytyykin tästä lähteä, melkoinen kasa paperitöitä odottaa..."

Nyökättyään hyvästiksi Amar painui sisälle talliin, ja olin erottavani hiljaista mutinaa, joka saattoi olla "vihaan paperihommia" tai "hmm mm mm hm" - tai ainakin jotain sinne päin. Pieni hymy hiipi suunpieliini. Amarin punaisen ponihännän kadottua kulman taakse löysäsin minun ja Amarin juttutuokion ajan kärsivällisesti odotelleen Aikun satulavyön ja nostin jalustimet ylös. Itsekseni hyräillen lähdin taluttamaan hoitohevostani kohti tallia. Tamma ihmetteli kirpakassa syyssäässä puiden nakuja oksia kahisuttelevaa tuulta ja bongaili muutamia siellä täällä rehottavia ruohotuppoja, muttei kuitenkaan kilttinä tyttönä rynnännyt maistelemaan niitä.

Karsinassa riisuin Aikulta varusteet, luiskautin riimun sen päähän ja jätin sen sitten hörppimään äänekkäitten loiskahdusten kera vettä juoma-automaatista. Tamman kostuttaessa treenin aikana kuivunutta kurkkuaan vein satulan varustehuoneeseen - en voinut taaskaan olla ihastelematta huoneen moitteetonta siisteyttä - ja huuhtelin suitsien kuolaimista kaiken mönjän ja syljen. Niputin suitset pikaisesti ja kävin viemässä nekin satulahuoneeseen. Tämän jälkeen palasin Aikun karsinalle, harjasin suokkimamman kevyesti, kokeilin sen jalat läpi (ei turvotusta, epäilyttävän lämpimiä tai aristavia kohtia eikä patteja: kaikki oli kunnossa) ja jäin hetkeksi silittelemään sitä.

Jätin Aikun lepäilemään karsinaansa ja kipaisin toimistoon. Loikoilin sohvannurkassa Annikan, Wonderin ja Liisan kanssa ja vaihdoin välillä muutaman sanasen toimiston pöydän ääressä töitä paiskivan Amarin kanssa. Tuntihan siinä kului nopsasti, ja olisin mieluusti jäänyt tallille pidemmäksi aikaa, mutta kännykkä hälytti. Äiti komensi minut kotiin pikkuveljeä vahtimaan. Keräsin kamppeeni kaapistani, toivotin Amarille hyvää onnea paprujensa parissa, heilautin kättäni Wonderille, Liisalle ja Annikalle ja painelin pihalle avaamaan pyöräni lukon. Polkaisin kulkupelini vauhtiin ja suuntasin kohti kotia muistellen päivän tapahtumia.

~ Gnomzu