Korkeat lumikinokset valtasivat tien reunukset. Vilkaisin pyöräni satulasta viereiselle pellolle. Valkoinen kimalteleva hanki jatkui kauas horisonttiin asti, sitä ei rikkonut mikään. Annoin renkaiden luistaa liukkaalla alustalla ja saavuin pian tallipihaan. Ympäri tallipihaa oli sijoitettu kauniita lyhtyjä, joiden sisällä paloi lyhtykynttilät, tallin katonraja oli koristeltu kauniilla jouluisella narulla ja muutama hauska lumiukkokin seisoi porkkananenineen tallin vieressä.
Hymy nousi huulilleni astuessani viileään talliin. Muutama satuloitu hevonen seisoi tallikäytävällä ja hirnui ystävällisesti. Pujotellessani niiden ohitse, sipaisin sormillani niiden pehmeitä turpia ja paksuja talvikarvoja.
- Hei Amanda, tervehdin yhtä vakiokävijää, johon olin törmännyt useasti.
- Hei Wonder, hauskaa nähdä sinua pitkästä aikaa, Amanda vastasi ja ryhtyi kiristämään ratsunsa satulavyötä.
- Samoin, vastasin hymyillen ja jatkoin matkaani kohti satulahuonetta. Päästyäni hiljaiseen nahantuoksuiseen varustehuoneeseen, vilkaisin ikkunasta ulos ja näin Karosin takatarhassa. Ori oli vuorautunut paksuun toppaloimeen ja pehmoiseen kaulakappaleeseen. Keräsin Karosin tavarat kasaan ja vein ne orin karsinan eteen odottelemaan. Pujahdin takaovesta ulos, riimunaru kourassa. Päästyäni tarhan portille, tervehdin Karosia sydämellisesti moiskauttaen suukon herran turvalle. Valkeat turpakarvat väpättäen hevonen lähti kanssani talliin.
Tallin lämpimässä valaistuksessa, johdattelin orin omaan karsinaan ja sidoin sen kiinni kaltereihin. Riisuin toppaloimen ja ryhdyin harjaamaan Karosin lyhyttä karvaa. Pölyt olivat hetkessä tiessään. Käärin suojaavat punaiset pintelit Karosin jalkoihin, heti kavioiden puhdistuksen ja hokkien tarkastuksen jälkeen. Annoin satulan ja lämpöiset satulahuovan liukua selälle, ennen vyön kiristystä. Kun satula oli paikoillaan, kiinnitin lämpöisen villaratsastusloimen orin lautasten peitoksi. Ulkona komeili reilun 14 asteen pakkaslukemat. Saatuani vielä suitset orin päähän, vedin itselleni lämpöiset ratsastusvaatteet päälle ja pujahdimme viileään ilmaan.
Kapusin kiireesti ratsaille ja ohjasin orin takaportille, heti kun jalustimet ja vyö olivat kunnossa. Karos päätti pitää kiirettä, jottei kylmyys ennättäisi. Se harppoi pitkin askelin tuttua tietä pitkin ja antoi hokkiensa painua jäiseen maahan. Laskeuduimme alas peltotasanteelle metsätietä pitkin, jolloin kokosin ohjat. Lähdimme hiljalleen ravailemaan. Tuuli tuiversi ja lennätti hentoa lunta peltojen ylitse. Kuuntelin rentoutuneena rauhallista kavioiden kopsetta tietä vasten ja juttelin orille. Pidimme reippaan tahdin päällä, jotta ehtisimme kiertämään kunnon lenkin ilman että kylmyys kangistaisi meitä. Ravasimme loivan ylämäen ylös ja kaarroimme metsään. Kuljimme havujen ja lumen peittämää leveää metsätietä kohti lampea. Hengitys höyrysi ilmassa ja pipon reunus ja takin kaulus muuttuivat valkeiksi.
Pitkän ravailun jälkeen, siirryimme käyntiin. Pidimme pienen hengähdystauon kävellen rauhallisesti ylämäkeä ylös. Näin jo puiden reunustaman lammen edessämme. Karos tanssahteli innoissaan allani, tunnistaessaan tutun ratsastusreittimme.
- Jep, kiva reitti, eikö vain, mutta tällä kertaa emme voi pulahtaa kahlaamaan, valittelin ja siirryimme taas raviin. Karosin kaviot painuivat syvälle lumeen, meidän tarpoessamme lammen rantaa pitkin. Urheasti ori jatkoi kumminkin matkaa ja pian pääsimme taas tutulle polulle takaisin. Lähdimme kiertämään lampea ympäri. Pian eteemme avautuisi mitä parhain laukkasuora. Suora, joka olisi sopivan leveä, täysin suora, eikä liukaskaan. Kehotin orin laukkaan ja sujahdimme matkaan. Pitelin Karosin reippaassa laukassa, joka ei kumminkaan saisi olla liian reipas. Nautin kyydistä ja juttelin orille. Kun suora päättyi, pidätin hevosta ja jatkoimme matkaa käynnissä. Tarvoimme jälleen hieman syvemmän lumen joukossa, kunnes pääsimme takaisin polulle. Reilun 20min jälkeen, olimme kiertäneet lammen ja palaneet metsälle. Annoin Karosin ravailla allani ja hieman venyttää kaulaansa.
- Sillä lailla heppaseni, naurahdin ja siirryimme peltojen luona käyntiin. Kävelimme lopun matkan tallille. Olimme kiertäneet reilun 45min lenkin ja se olikin ollut juuri sopiva. Hieman varpaita kipristi, muttei pahasti. Posket punaisina talutin hevosen talliin.
Ovensuussa saimme hetkeksi pysähtyä ottamaan muutamasta kaviosta tilsoja pois. Karos käyttäytyi kumminkin hienosti ja pian seisoimme jo karsinassa. Riisuin Karosilta varusteet ja harjasin sen dandyllä. Tarkistin jalat ja kaviot ja levitin toppaloimen selkään.
- Saat vielä tarhailla lähes 40min verran, herraseni, naurahdin ja vein orin tarhaan. Palasin talliin siivoamaan varusteet pois ja lakaisin käytävän. Siivosin karsinan ja kirjasin vihkoon, mitä olimme Karosin kanssa tehneet. Vilkaisin kelloa ja päätin pitää kiirettä, jotta ehtisin kotiin ennen pimeän tuloa. Sanoin Karosille hei hei ja lähdin kotiin.
~ Wonder
Ihanan talvinen tarina! Karos selvästi tykkäsi maastoreissustanne, jälleen kerran, ja tuollainen reippaampivauhtinen treeni osittain hangessa tekee hyvää niin orin kunnolle kuin mielellekin - kuten varmaan ratsastajankin :D
VastaaPoista