hoitotarina Karos, 29.12.2010

Lunta tuiskutti jälleen vauhdikkaasti alas taivaalta. Kaasuttelin mopoautoni kanssa kohti Heijastuksen tallia, yrittäen pysyä tiellä liukkaudesta huolimatta. Pysähdyin risteykseen, käännyin vasemmalle ja luistelin autoni kanssa tallipihaan. Suurin osa hevosista oli päässyt ulos nauttimaan talvisäästä, mutta Karosia ei näkynyt missään. Nousin autostani ulos ja saapastelin korkeiden kinosten halki tallin ovelle. Muutama hevonen hörähti ja katsahti ovelle päin. Menin Karosin luokse ja tervehdin oria.

- Heippa Karos! Tervehdin oria.
- Etkö sinä ole päässyt lainkaan ulos? Kysyin siltä ja vilkuilin ympärilleni. Ori hörähti ja pärskähti ja ryhtyi kuopimaan kaviollaan turpeista karsinan pohjaa. Samassa Karosin karsinalle ilmestyi Amar.
- Hei Amar! Tervehdin häntä.
- Hei Wonder, kuulinkin äänesi ja ajattelin tulla tervehtimään, nainen vastasi aurinkoisesti hymyillen.
- Sepä kiva, muuten miksei Karos ole ulkona? Kysyin.
- Olin vetämässä sen kanssa aamun maaston ja päätin jättää sen sisälle hieman kuivattelemaan, Amar vastasi ja taputti Karosia.
- Aaa, no nyt ymmärrän, naurahdin.
- Karosilla oli aivan valtavasti energiaa, joten hyvä kun tulit, niin pääset ratsastaman siltä vähän virtaa pois, Amar jatkoi ja pudisteli päätään.
- Voi sinua pikku herra, naurahdin Karosille.
- Se meinasi jättää muut taakseen laukkasuoralla, kun se pinkoi kuin viimeistä päivää, Amar naurahti.
- No ehkäpä Karos lähtee sitten mielellään kanssani lumitreeniin pellolle, siellä onkin korkeat kinokset! Sanoin innoissani.
- No siitä Karos innostuu varmasti, Amar sanoi hymyillen. Jatkoimme jutustelua vielä hetken, ennen kuin Amar palasi toimistoonsa paperitöitä tekemään ja minä lähdin noutamaan orin varusteita.

Eikä aikaakaan, kun palasin takaisin orin karsinalle mukanani kasa varusteita. Talutin hevosen hoitopaikalle ja sidoin kiinni. Karos pärskähteli ja kiskoi narua. Komensin sitä hieman ja ryhdyin harjaamaan sen lyhyttä karvaa. Hento pöly leijaili alas kohti lattiaa. Siirryin kavioita hoitamaan ja juttelin samalla Karosille. Saatuani sen kaviot puhtaiksi, nostin satulan selkään ja suoristin huovan. Karos tanssahteli rinnallani ja yritti parhaansa mukaan vaikeuttaa hoitotoimenpiteitä.

- Rauhoitupas herranen, mutisin ja kiristin vyötä. Saatuani hevosen suitsittua ja satuloitua, huokaisin tyytyväisenä, painoin kypärän päähäni ja varmistin että suojatkin oli kunnolla jaloissa. Talutin innostuneen orin pihalle ja nousin ratsaille. Varmistin että vyö oli kunnolla kiinni, ennen kuin mittasin jalustimet ja kannustin hevosen käyntiin. Tarhoissa seisovat hevoset hirnahtelivat tervehdyksiä ja juoksentelivat pitkin aitojen viertä. Karos vastasi niille ja yritti hieman esittäytyä tammoille. Naurahdin sille ja ohjasin sen ojan viertä pitkin pellon päähän. Ylitimme ojan pieneltä kaistaleelta ja saapastelimme syvään lumeen. Lunta oli sen verran että hevosen oli hieman tehtävä töitä päästäkseen eteenpäin. Kannustin Karosia kumminkin jatkamaan matkaa, kinoksien läpi. Päästessämme ensimmäisen pellon sivun toiseen päähän, Karos oli jo saanut aikaiseksi pienen polun. Urhea ori jatkoi innoissaan matkaansa pitkin toista sivua. Kesti pitkään ennen kuin saimme tehtyä lumeen koko pellon ympäröivän polun. Kokosin ohjia ja lähdimme ravailemaan. Hennot lumihiutaleet pöllysivät taaksemme. Ori tarpoi hangessa vauhdikkaasti, kompuroiden hieman. Napautin pohkeeni sen kylkiin ja sain hevosen tarpomaan vieläkin ryhdikkäämmin, jolloin turhat kompuroinnit jäivät taakse. Kehuin oria ja lähdimme tekemään hieman ympyröitä umpihangessa.

15 minuutin reippaan työskentelyn tuloksena, lihakset olivat lämmenneet ja hikikarpalot olivatkin nousseet niin hevosen, kuin ratsastajankin iholle. Taputin Karosia ja siirryimme laukkaan. Rautias, lihaksikas ja energinen ori loikkasi matkaan ja ryhtyi tarpomaan lumessa niin kovaa minkä jaloistaan pääsi. Istuin selässä kevyessä istunnassa ja sain vain toivoa, ettei hevonen kompuroisi. Karos piti kumminkin askelluksen vakaana ja sai spurteistaan huolimatta pidettyä itsensä pystyssä. Kehuin Karosia ja annoin sen jatkaa laukkaa. Kun lopuilta pidätin sen vauhdikasta matkaa, seisahtui ori lumeen huohottaen hikisenä ja hieman jo väsyneenä. Taputin sitä ja jatkoimme askellusta käynnissä. Karos sai, pienen hengähdys taon, ja niin sain minäkin. Noin viiden minuutin kävelyn jälkeen, kokosin jälleen ohjia ja otimme ravia. Lähdin kokoamaan ravia ja harjoittelimme erilaisia tuttuja koulujuttuja. Otimme hieman väistöjä ja temponvaihteluja ja pian kumpikin unohti olevansa pellolla ja Karos kulki kuin kokenut koulukonkari avot ja sulut läpi. Otimme vielä muutamat laukkakahdeksikot, jolloin saimme tehdä muutamat laukanvaihdot, jotka sujuivat oikein hienosti. Taputin orin hiestä märkää kaulaa ja päätimme lopettaa tältä erin tähän.

Tarvoimme pellon poikki takaisin tallille ja laskeuduin ratsailta. Riisuin satulan ja noudin tallista orille huovan selkään. Kapusin takaisin yläilmoihin ja lähdimme maastoon, vetämään pientä loppuverryttelyä. Karos sai tehdä pitkät loppuravit ja –käynnit, ja kun palasimme takaisin tallille, oli hevonen jo saanut hengityksensä tasaantumaan. Halasin Karosia, liu´uin alas maankamaralle ja talutin orin takaisin lämpöiseen talliin. Riisuin orilta suitset ja sujautin päähän riimun. Hikiset suitset, saivat jäädä aikaisemmin käytävälle jätetyn satulan rinnalle. Riisuin suojat jaloista ja katsoin kuinka sulanut lumi oli tehnyt suojista märät. Vein ne oikopäätä kuivumaan. Karos tanssahteli väsyneen oloisesti hoitopaikalla ja kaipasi varmasti pian päälleen lämpöistä loimea. Riisuin huovan selästä ja suin orin täysin hikeentyneen karvan sualla. Levitin fleeceloimen selkään ja kiinnitin kaulakappaleen vielä paikoilleen. Karos pärskähteli tyytyväisenä ja sai muutaman porkkanan pureksittavakseen. Tarkistin jalat ja kaviot ja tunsin pientä lämpöä jaloissa. Se saattoi olla kylläkin vain kovan treenin tulosta ja laskea tuota pikaa. Hieroin kumminkin linimenttiä puhdistetuille ja kuivatuille jaloille, käärien vielä villapintelit päälle. Karos näytti varsin tyytyväiseltä ja huokaisikin syvään, onnellinen pilke silmissään. Vein orin omaan karsinaansa ja katsoin kiitollisena puhdasta karsinaa. Voi kuinka ystävällistä, joku oli siivonnut Karosin karsinan. Karos asteli omaan boksiinsa ja ryhtyi heti juomaan. Suljin oven huolellisesti ja katsoin hymyillen Karosia.

Kun olin varmistunut siitä, että Karos lepäsi nyt tyytyväisenä omassa karsinassaan. Lähdin viemään sen varusteita satulahuoneeseen. Hikinen satulahuopa sai suoraa kyytiä pesuun. Keräsin satulan ja suitset penkille ja hain pesutarvikkeet. Nyt olisi erinomainen hetki varusteiden puhdistusta varten. Niimpä touhusin pitkän tovin varusteiden kanssa ja sainkin ne kiiltämään kauniisti. Öljytyt varusteet asetin omille paikoille ja sujautin harjalaatikon hyllylle. Vein satulasaippuan ja öljyn pois ja lähdin kotiin.

~ Wonder