maanantai 2. tammikuuta 2012

KRJ:n alaiset tarinakisat

Tänään lähdimme kauhealla kiirellä kaahaten kohti Bairdonia ja saavuimmekin kisapaikalle juuri ja juuri ajoissa ehtiäksemme ottamaan osaa luokkaamme, Helppo C:hen (sij. 1/2):
Seisoskelin lettujonossa kärsimättömänä painoa jalalta toiselle
vaihtaen. Miten voikin olla tällaiset jonot jo nyt, mietin pienessä
mielessäni - kunnes jokin ruskea viuhahti näkökenttäni laidalla ja
käännyin katsomaan varautuneena ihastelemaan kilpatoverin ratsun
järjestämää esitystä. Mutta kas: armas, rakas ratsunihan se siellä,
totesin kasvot yhtäkkisesti kalveten, jalat paikalleen halvaantuneina.

Nuorikkoni Nuttu pujotteli innoissaan kuljetusautojen välissä
riimunnaru maassa roikkuen, steppaillen iloisesti karkuun sen
kiinniottamista yrittäviä avuliaita ihmisiä, ja pää pystyssä hörisi
kutsuen lähistön tammoja hyvin itsevarmaan tyyliin. Kisahoitajanani
toimiva Ulrika pölähti kohta vierelleni lettujonoon naama punaisena
henkeään haukkoen. "Olin just sitomassa Nuttua, lääh, traikun
ulkopuolelle harjausta varten kiinni, lääh, kun se keksi että ei jouda
seisoskelemaan ennen pientä tutustumiskierrosta, lääh", läähätti
Ulrika kylkeään pidellen.

"Jaahas", totesin kylmäkiskoisesti, jätin Ulrikan ihmettelevine
katseineen lettujonoon ja marssin silmät hiljaista raivoa leiskuen
kohti oripoikaa, joka nyt hörhötteli tammojen aitauksen vierellä
nuoren hevosen olemattomia lihaksiaan pullistellen. Pysähdyin
muutamien metrien päähän orista, asetin käteni lanteilleni ja jalat
tukevasti loskaiselle maan kamaralle kiinnittäen intensiivisen
katseeni Nuttu-hölmöläiseen. Jopa höselö ori oli kykenevä lukemaan
ei-niin-ystävälliset ajatukseni, sillä pian se käänsi tammoille
selkänsä ja tuijotti minua matkan päästä. Ensin sen olemuksesta loisti
kapinallisuus, kunnes se hiljalleen alkoi pehmentyä ja kohta Nuttu
jauhoi suullaan rauhoittavasti pää alhaalla, silmäkulmiensa alta
koiranpentukatseella pälyillen. "Niinpä niin. Jos nyt sitten kuitenkin
käyttäytyisit loppupäivän, jooko?" totesin hyytävään sävyyn orille
kalastaessani sen riimunnarun loskan seasta ja lähtiessäni
päättäväisesti taluttamaan nyt niin kovin nöyrää ratsuani takaisin
trailerille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti