keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Tarinakisat @ Willowbrook

Tänään piipahdin Takun, Nutun ja Halin kanssa Willowbrookin kisoissa. Seuraavanlaiset osallistumistarinat tuli rustailtua:

Nutella, HeB:
"Nuttu hei, nyt rauhotut! Ei noi tammat sunlaisestas rimppakintusta oo kiinnostuneita, ei niiden takii kannata pörhistellä", saarnasin kyllästyneen kiukkuisella äänellä riimunnarun päässä tanssivalle nuorelle oripojalleni. Herra oli kuitenkin täysin vakuuttunut että kosiotanssit vielä tuottaisivat tulosta, ja vaihteli tyyliä jostain modernia tanssia muistuttavasta balettiin ja ripaskaan.

Lopulta tympäännyin edes yrittämään orin rauhoittelua, törötin vain paikallani narun päässä ja pohdin hiljaa mielessäni missä kisahoitajani Ulrika mahtoi piileksiä. Siinä vaiheessa kun Nutun ihastuttamisyritysten kohteena olleet tammat oli kaikki pakattu trailereihin ja autojen takavalot väläyttäneet heipat kisapaikan tienristeyksestä, aloin muuttua hiukan levottomaksi. Ei ollut Ulrikan tapaista kadota näin kesken töiden..

Lopulta neitokainen suvaitsi ilmestyä trailerin luo. "Missäs oot ollu?" kysäisin närkästyneenä. "Siis kun mä olin menossa ostamaan vähän matkaevästä meille ni siinä matkalla näin kun yhellä naisella oli ongelmii sen hevosen kanssa. Se ei suostunu menemään traikkuun millään, vaan steppaili ja esitteli jotain ihmeellisiä modernin tanssin liikkeitä ku siin oli jotain hienoja tammoja vieressä. Ni enhän mä voinu sitä naisraukkaa pulaankaan jättää heppansa kanssa!" Kulmakarvani kohosivat korkeammalle ja korkeammalle Ulrikan selityksen jatkuessa, kunnes suustani purkautui rääkäisy: "Ulrika hei, et varmaan oo nähny yhtä hienoo ripaskaa ja modernii tanssii missään kuin Nuttu äsken esitteli, ja arvaa oisinko mä myös ehkä tarvinnu vähän apua täällä?!"

Haalir, HeB:
"Ulrika..? Uuulriikaaa?!" Pyörin kuin väkkärä paikallani yrittäessäni paikantaa kisahoitajakseni mukaani lähtenyttä Ulrikaa. Ratsuni Hali mussutti heiniään trailerin kylkeen köytettynä ja vilkaisia minua ärtyneenä silmäkulmastaan - "mitä tuokin taas tuossa kiljuu?"

Missä se naikkonen nyt luuhaa, pohdin epätoivoissani. Ne hujan hajan ja levälleen jätetyt tavarat kokosin ja pakkasin autoon jo, hevoset on loimitettu ja suojatkin laitettu jalkoihin, enää puuttuu se samperin kisahoitaja, jonka kaikki edellä luetellut hommat olisi kuulunut tehdäkin.

Ehdin jo harkita marssivani mikrofonin ääreen kuuluttelemaan kadonnutta hevosenhoitajaani näyttäytyväksi vähemmän ystävällisin sanakääntein, kun näin tutun tumman hiusletin hölskyvän traikkuamme kohti. Tuima ilmeeni ei saanut sen huomannutta Ulrikaa yhtään katuvaiseksi. "Sori, mä etin vaan tätä Halin ylimäärästä riimunnaruu jota joku lainas mun luvalla mut ei palauttanu. Ai kato, sä ootkin laittanu kaiken jo lähtökuntoon, lähetään vaan!" totesi neiti hymysuin. "Ulrika hei.. Oliko yks ylimääränen riimunnaru tosiaan mun odotuttamisen arvosta?" tokaisin hämmentyneenä, vähän huvittuneenakin. Aika on rahaa, ja varmasti menetin odotellessani aikaa useamman euron edestä kuin mitä uusi riimunnaru olisi maksanut.

Pakkastakku, HeA:
Kesken palkintojenjaon aloitettiin kiinalaisen uudenvuoden ennenaikainen juhlinta! Luulin olevani USA:ssa..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti