Halin viime päivät ovat olleet hyvin jännittäviä! No, tietysti muutto uuteen talliin torstaina oli kaikkein jännintä (tai oikeastaan se olenkin kai vaan minä jonka mielestä se niin jännää oli, ori tuskin edes huomasi muutosta käyttäytymisestä päätellen), mutta sen jälkeen ori on joutunut sellaiseksi uuden omistajansa koekaniiniksi ettei tylsää ole päässyt olemaan.
Perjantai sentään oli rentoutumista, mutta lauantaina herra pääsi siis näyttämään meikäläiselle vähän ratsuntaitojaan kentän aitojen sisäpuolella laahustellen. Sunnuntaina uskaltauduin lykkäämään herralle jo kärryt perään kentällä, koska se oli osoittanut pelkkää rentoutta koko tallillaoloaikansa eikä ratsastaessa ainakaan turhia hötkyillyt, köh.
Herra ei kuitenkaan kasvattajansa luona ollut niin tottunut kärryihin että olisin sen heti valjastanut kärryjen eteen: aamupäivällä kokeiltiin vähän miten tutulta valjaat tuntuu niskassa ja miten ohjasajo sujuu, mutta kun kaikki vaikutti olevan orille kuitenkin tuttua eikä mitenkään mieltä järkyttävää, valjastettiin se iltapäivällä kärryjen eteen. Ensin tallityttö Annika talutteli Halia samalla kun minä istuin kärryillä ja varmistin että ori todella muistaa mitä mitkäkin avun meinaa eikä kauhistellut kärryjäkään perässään. Koska kaikki sujui vähän turhankin rauhallisesti niin jatkoimme herran kanssa ajelua ihan kahdestaan, ja sain todeta Halin olevan kärryjen edessä ihan samanlainen kuin ratsaillakin: kylmän rauhallinen, apuihin täsmällisesti vastaava ja tunnollisesti töitä tekevä. Kaikki askellajit kävimme tietysti läpi molempiin suuntiin ja vaikka millaisia pyörähdyksiä suoritettiin, ja samalla päätin että seuraavan päivän koitos olisikin maastoretki kun kenttätyöskentely sujui niin leppoisasti!
Maanantai oli siis jo jonkin aikaa odotetun maastoretken tapahtumapäivä. Lähdimme matkaan Epun ja Ulrikan kanssa, ja pakko todeta että maastoretki oli jopa melkeinpä vauhdikas Halinkin osalta. Molemmilla hevosilla riitti virtaa ja vaikka jotain tällaista olin aavistellutkin, yllätti Halin vauhdikkuus ja askellajien ilmavuus meikäläisen kuitenkin. Pidättämisen kanssa ei kuitenkaan ilmennyt ongelmia, kiltti eestiläinen hidasti ja kääntyi juuri kun käskettiinkin, ollen siis varsin mukava maastokaveri ilman turhaa häsläystä mutta kuitenkin reippaudella varustettuna. Vielä kun keksisi miten sitä reippautta saisi kentällekin mukaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti