lauantai 17. joulukuuta 2011

hoitotarina 17.12.11

Jouluun oli enää viikon verran aikaa ja kiirettä piti! Olin kumminkin tänään päättänyt pistäytyä tallilla. Niinpä vaatimalla vaadin äitini kuskiksi ja lähdimme huristelemaan kohti Heijastuksen tallia. Kaupungin värikkäät jouluvalot ja –koristeet saivat hymyn huulilleni. Kun automme kaartoi tallipihalle, loikkasin kyydistä ulos ja pinkaisin lähimmän tarhan luokse, jossa Hali seisoi toppaloimeen vuorautuneena.

- Terve poika! Huudahdin vaalealle ponille, joka katsoi minua korvat höröllä.

Nuori Eestinhevonen upotti turpansa heinäkasaan ja riuhtaisi sieltä aimo annoksen suuhunsa. Naurahdin ja menin ottamaan orin kiinni. Talutin, edelleen heiniä rouskuttava, Halin talliin ja päästin sen karsinaansa. Voi miten hienosti talli olikaan koristeltu jouluisin nauhoin ja köynnöksin. Suljin karsinanoven, jottei Hali pääsisi tekemään liian läheistä tuttavuutta värikkäiden joulupallojen kanssa, ja hain varustehuoneesta varusteet. Samassa törmäsin Amariin, joka oli juuri tullut tuomaan äsken ratsastamansa hevosen varusteita.

- Hei Amar! Olettepa te koristelleet tallin hienoksi!
- Hei Wonder. Voi kiitos, parhaamme olemme yrittäneet, jotta joulumieli tarttuisi vähintäänkin jokaiselle tallilla kävijälle!
- No siinä olette varmasti onnistuneet! Halikin oli niin innoissaan punaisista joulupalloista.
- Voi sitä poikaa, se on kyllä välillä semmoinen vesseli, että jaksaa innostua jopa joulupalloista. Sen takia olikin tärkeää sijoittaa koristeet tarpeeksi kauas hevosten suista ja niin, etteivät ne sitten tipahtelisi ympäriinsä.
- Olet oikeassa. No mutta minä menen varustamaan orin ja menemme sitten hetkeksi hieman ratsastelemaan.
- Selvä, minä en pidättele sinua pidempään, mutta voisin sen verran sanoa, että Halilla on ollut parin päivän vapaa, joten se saattaa olla tavallista virkeämpi.
- Selvä, pidän mielessä.

Jatkoin kulkuani Halin luokse ja ryhdyin oitis sukimaan sitä. Poika nautti selvästi huolenpidosta ja painautui sukaa vasten. Harjasin lumiset jalat ja puhdistin kaviot vielä, ennen kuin varustin tomeran hevosen. Kun pääsimme ratsastuskentälle Hali hörisi innoissaan tarhoissa jököttäville kavereilleen, mutta malttoi kumminkin seisoa aloillaan sen aikaa, kun kiristin vyötä ja lyhensin jalustimia.

Päästyämme alkuverryttelemään nautin täysin siemauksin pakkasilmasta ja pörröisen hevosen leppoisasta käynnistä. Koottuani pitkän kävelyn jälkeen ohjat, kehotin hevosen raviin. Hali totteli muutamaa pohkeiden puristusta ja pisti hölkäksi. Keventelin ratsun selässä ja ohjasin sitä volteille. Koko kenttä oli käytössämme, joten teimme paljon suunnanvaihdoksia ja ympyröitä. Aluksi Hali oli oikea kankeuden huippu. Se kääntyi kuin betoni seinä, mahdollisimman suorana. Kymmenen minuutin ravailun jälkeen ympyröitä oli tultu tehtyä jo sen verran, että väkisinkin alkoi ori hieman taipua.

Taputin ponia, annoin hieman pohkeita ja lähdimme ottamaan hieman reippaampaa ravia. Lumi oli peittänyt alleen jo hyvin kentän hiekan, mutta onneksi ei ollut kovin liukasta. Varmajalkainen Hali taapersi reippaassa ravissa, niin että hokit tepsivät kyllä. Parin kierroksen jälkeen siirryimme taas hieman rauhallisempaan menoon ja lähdimme tekemään ravissa loivaa pohkeenväistöä pitkältä sivulta keskihalkaisijalle. Aluksi poika yritti hieman päästä väistämästä, mutta lopulta se tuhahti närkästyneesti ja päätti tehdä kuten pyydettiin.

Puolet tunnista hioimme armotta liikkeitä, jotka saivat hevosen enemmän taipuisammaksi. Kun olimme puolessa välissä tuntia kävelleet hetken, nostimme viimein laukan. Kun Hali pääsi vauhtiin, se laukkasi oikein reippaasti. Teimme isoa pääty-ympyrää, jolla hain kunnon asetusta. Myötäsin sisäohjasta, ratsastin hevosta kohti ulko-ohjan tukea, mutta pidin visusti huolen, ettei herra yrittänyt lähteä lampsimaan ulospäin, joten ulkopohje muistutti aina välillä missä mennään. Muutaman kierroksen jälkeen istuin syvälle satulaan, vaihdoimme ravissa suunnan ja teimme saman toiseen suuntaan. Sitten oli aika koittaa vielä yhtä harjoitusta, ennen sisälle palaamista.

Tulimme ravissa sisäuraa pitkin ensimmäisen valotolpan kohdalle, jossa teimme laajan takaosankäännöksen tehden siihen ympyrän, kun pääsimme takaosankäännöksen aloituspaikalle, nostimme laukan. Aluksi Hali suoritti tehtävää hieman kankeasti, mutta kolmannen yrittämän jälkeen aloin tuntea parannusta. Hali nimittäin käytti takaosaansa huomattavasti paremmin, asettui rennommin ja toimi pontevammin laukannostossa, kuin aluksi. Kehin hevosta hurjasti, toistimme harjoituksen vielä toiseen suuntaan, ennen kuin jäähdyttelin hevosen ja vein sen talliin.

Hiki oli tullut kummallekin, pakkasesta huolimatta. Nostin satulan pois orin selästä ja suin sen ripeästi, ennen kuin peitin selän huovalla. Sen jälkeen riisuin suitset ja vein varusteet varustehuoneeseen. Palasin vielä hevosen luokse tarkistamaan kaviot ja katsomaan, että poni sai vettä. Ennen kuin vein Halin loppuillaksi tarhaan nauttimaan yhä kirenevästä pakkasesta, annoin sen lepäillä tunnin verran. Sen aikana ehdin pestä orin pölyiset ja kuraiset harjat.

Kun olin vienyt Halin tarhaan, siivosin lannat pois karsinasta, pesin ruoka-astian ja lakaisin käytävän. Kävin juomassa Amarin kanssa kupin höyryävää glögiä, ennen kuin laitoin orin iltaheinät ja ruuat valmiiksi ja pirautin äidin noutamaan minut tallilta. Lupasin Halille yrittäväni päästä käymään vielä ennen jouluaattoa, toivottavasti aikaa liikenisi edes muutama tunti jonakin iltana.

1 kommentti:

  1. Kiva tarina, kiitos kehuista tallin koristelun suhteen, ja toki myös glögiseurasta! ;) Tosi hyvä että teit tuollaisia taivuttavia harjoituksia Halin kanssa, ne ovat todellakin tarpeen!

    Ja tietty kiva olisi jos vielä ennen jouluakin ehtisit tallilla käväisemään (tai vaikka Halin kanssa meidän maastoon osallistumaan.. Tai Karosin ;D), mutta jos et niin loistavan joulun toivottelut jo nyt :)

    VastaaPoista