lauantai 31. joulukuuta 2011

Uudenvuodenpirskeet

Meillä oli Nutun kanssa hyvin jännittävä uudenvuodenaatto jona osallistuimme taftaf's teamin maastoretkelle / uudenvuodenjuhliin..
Edessä rauhoittava rentoilumaasto, vuoden viimeiset mässäilyt ennen
uudenvuodenlupauksen täytäntöönpanoa, kivaa hengailua, rakettien
poksauttelua ja niiden jämien väistelyä. Kivaa! Ainakin niin pitkään
kunnes taftaf's teamin tallipihassa kampean tuittupäiseksi
heittäytynyttä ratsuani ulos trailerista voimia säästelemättä.
Lohduttaudun tosin sillä että monen muun ratsut tuntuvat lähtevän
lentoon pienimmästäkin räsähdyksestä ja muuten vaan huitelevan jossain
missä ei pitäisi. Mehän sovitaan joukkoon ihan hyvin, tuumin jotain
positiivista tilanteesta etsiessäni.

Ja niin totta vie sovittiinkin! Ainakin sen jälkeen kun muut hevoset
olivat saaneet tartutettua heikkopäisyytensä nuoreen Nuttuunkin.
Rentoilusta ja rauhoittumisesta ei oikein voinut puhua kun
epätoivoissani yritin saada ratsuni pysymään polulla monen muun ratsun
ryntäillessä ties missä, ja kun lumi ja puut yhtäkkiä olivatkin jotain
ihan kauhean pelottavaa ja metsässä piileksi uudenvuodenmörköjä -
justhan niistä hevosia kauhistuttaneista tontuista päästiin eroon,
hitsi vieköön!

Edes ruokailu nuotiopaikalla kesken maaston ei muodostunut turhan
rentouttavaksi: Nuttu olisi varmasti siivommin käyttäytyvässä seurassa
mutustellut heinänsä ihan siivosti, mutta kun muut hevoset vouhkasivat
ja näyttelivät hampaitaan toisilleen niin eihän Nuttukaan halunnut
ulkopuoliseksi jäädä. Ei meidän poika näin yleensä käyttäydy, ne muut
vaan niin yllytti! Nih.

Aiemmin jännityksestä solmiutunut vatsani sai kuitenkin kunnolla
täytettä vihdoin kun pääsimme takaisin lähtöpaikkaamme - jalat
tutisten, mutta hengissä! Kun hepat oli asetettu karsinoihin
mutustamaan pöperöitään, ja toivoakseni rauhoittumaan, vetäydyimme me
komentosiltalaiset päärakennuksen lämpöön ahtamaan vatsamme täyteen
jouluruokien jämiä ja saunaan pesemään pois niskaan hiipineen kylmän
hien aiheuttamaa nihkeyttä.

Puolenyön aikoihin hilppaisimme ulos rakettipaketit kainaloissa. Pum,
pum, putum, ja tallista kuului kolinaa ja kuminaa. Livahdin muutaman
muun kanssa talliin vakoilemaan ja hyssyttelemään heppoja, mutta
yllätyksekseni Nuttu olikin ihan rauhallisin mielin rakettien suhteen,
heinän loppuminen ja naapurikarsinan asukin häsläys sitä tuntui
enemmän häiritsevän. Ei siis muuta kuin hepalle heinätukko turvan
eteen, rauha maahan ja lisää rakettien loistetta pällistelemään!

Rakettien loputtua vetäydyimme jatkamaan kesken jäänyttä karaokeointia
- tai siis itse keskityin lähinnä itseni ähkyttämiseen ja
nesteyttämiseen, mutta hienosti muut kyllä lauloivat.. Tinatkin
ehdittiin valaa jossain välissä: meikäläisen tinasta muodostui
selvästi valtava pokaali ja iloisesti loikkiva varsa. Kisaonnea, iloa
ja iloisia pikkuheppoja tiedossa ensi vuodelle siis! Vaiko?

Jossain vaiheessa raahauduimme hyödyntämään paikan päältä tarjottua
yösijaa, ja aamulla hilauduimme ei-niin-pirteinä tervehtimään ja
ruokkimaan hevosia. Osa niistä jatkoi vielä uniaan valvottuaan puoli
yötä rakettien pelossa, osa steppaili edelleen hermostuneena ja osa
toivotti uuden vuoden tervetulleeksi pirteinä ja reippaina. Nuttu
kuului tuohon viimeisimpään ryhmään, ja sen pirteys tuntui lähinnä
lannistavalta kipatessani ruokaa sen kaukaloon, vettä astiaan ja
heinää verkkoon. Siivosin lainakarsinan pintapuolisesti muiden tapaan
ja kun aamutalli oli saatu hoidettua kunnialla loppuun asti,
raahauduimme me ihmisetkin aamupalalle.

Jonkin aikaa vielä jutustelimme aamupalan jälkeen ennen kuin tallien
omistajien velvollisuudet kutsuivat ja itse kukin huristeli pihasta
trailerin kera, jättäen tapahtuman järjestäjän siivoamaan sotkujamme
päärakennuksessa. Sorry taffel, toivottavasti unohdat tapahtuman
järjestämisen huonot puolet vuoden aikana ja saadaan kutsu ensikin
vuonna! :))

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti