Lunta oli satanut yön aikana monta kymmentä senttiä. Heräsin aamulla aikaisin, vedin ratsastusvaatteet niskaan ja lähdin kävelemään kohti Heijastusta. Viimeisetkin unenrippeet lähtivät paukkuvan pakkasen ja viimaisen tuulen seurauksena.
Kylmästä hytisten astuin sisälle talliin puolisen tuntia myöhemmin. Keskellä käytävää seisoi kaunis Suomenhevostamma Perla Amar rinnallaan. ”No mutta huomenta Wonder!” Amar huikkasi ja kiristi ratsunsa satulavyötä. ”Huomenta, päätin tulla heti aamusta tallille, viettämään viimeistä joululomapäivääni” Sanoin ja annoin Perlan haistella kättäni. ”Erinomainen ratkaisu, jos minulta kysytään!” Amar naurahti ja irrotti tamman hoitopaikalta. ”Hali joutuikin eilen todelliseen koulurääkkiin, kun sain innostusta lähteä työstämään sitä” Amar jatkoi. ”Jaahas, no siinä tapauksessa taidan suoda sille, hieman leppoisamman päivän tänään” Naurahdin. ”Se onkin varmasti hyvä ratkaisu. No mutta nähdään taas, me menemme Perlan kanssa vetämään reippaan maastolenkin heti näin aamutuimaan.” Amar sanoi, ennen kuin astui ulos hevosen kanssa.
Heilautin kättäni Amarille ja suunnistin kulkuni Halin karsinalle. Hali oli syönyt jo aamiaisensa ja kerjäsi heti herkkuja itselleen. Annoin sille palan porkkanaa ja rapsuttelin sitä hetkisen, kunnes ryhdyin sukimaan sen pörröistä talvikarvaa. Saatuani hoitotoimenpiteet hoidettua, hain satulan ja suitset varustehuoneesta ja satuloin hevosen. Hali puhkui jo intoa päästä vetämään raitista ilmaa keuhkoihinsa.
Maneesi oli varattu, joten menimme kentälle, jonka lumi oli haudannut alleen. Nousin ripeästi ratsaille ja päästin hevosen liikkeelle. Hali tarpoi paksussa hangessa reippaasti ja viskoi päätään. Se hirnahti muutamalle tarhassa olevalle yksityishevoselle ja tunki turpansa valkeaan lumeen.
Koottuani pitkän käyntijakson jälkeen ohjat, kannustin Halin reippaasti raviin. Ori oli vaipunut mietteisiinsä ja kesti hetken, ennen kuin se sai hölkkävaihteen päälle. Ravatessaan se loikki pitkin askelin lumessa ja pärski kuuluvasti. Keventelimme muutaman kierroksen kumpaankin suuntaan ja pikku hiljaa saimme aikaiseksi jonkin näköisen uran. Volteilla Hali sai yhä tehdä töitä, päästäkseen leppoisasti kulkemaan.
Huolellisten verryttelyjen jälkeen kävelimme hetken, jotta Halin kiihtynyt hengitys saatiin tasattua. Pian kumminkin kokosin ohjat ja lähdimme tekemään käynnissä loivaa pohkeenväistöä. Runsaasta lumesta oli myös hyötyä. Nyt Hali ei raahannut takajalkojaan vaan asteli ristiaskelia reippaasti, vaikka raskasta olikin. Kehuin hevosta hurjasti ja katsoin kuinka jo muutamien pohkeenväistöjen jälkeen orin kaula alkoi pikku hiljaa hikeentyä. Pohja oli erittäin raskas sille. Olin ajatellut tekeväni RENNON treenin, mutta tämä oli kyllä aivan jotain muuta. Taputin hevosen kaulaa ja päätin lähteä sittenkin sen kanssa maastoon, Hali ansaitsi vain ja ainoastaan parasta, enkä halunnut uuvuttaa heppa parkaa eilisen rankan treenin jälkeen.
Liu´utin jo heti tallitiellä sormieni välistä pikkiriikkisen ohjaa, jotta Hali sai venyttää kaulaansa ja puhaltaa rauhassa. Parin kilometrin jälkeen ponin voimat olivat palanneet ja se tanssahteli jo innoissaan allani. Kokosin ohjia ja päästin sen raviin. Hali ravaili rennosti pitkin aurattua peltotietä ja hinkui päästä laukkaamaan. Pidättelin sitä kumminkin vielä ja käänsin sen kohti metsää.
Seuraavalla pitkällä suoralla Hali alkoi käydä jo kärsimättömäksi, mitä tämä oli olevinaan kun kaikki hyvät laukkasuorat vain ohitettiin! Taputin nauraen ratsun kaulaa ja päästin sen vihdoin laukkaan. Myötäsin reippaan ponin rytmikkäitä liikkeitä ja pidin sen keskellä tietä, jossa ei ollut aivan yhtä liukasta kuin niissä kohdissa, mistä autot ajoivat. Pidin Halin vain suhteellisen rauhallisessa menossa, vaikka se olisikin itse painanut menemään. Ja kun suora päättyi, taputin sitä, juttelin sille ja hillitsin sen menohaluja, niin että lopulta se siirtyi päätään viskoen ravin kautta käyntiin.
Lopun matkan etenimme rauhallisesti, vuoroin kevennellen ylämäet ylös ja vuoroin ottaen pitkiäkin pätkiä rauhallista, leppoisaa käyntiä. Kun palasimme tallipihalle, näimme kuinka muutama ratsukko oli päättänyt hyödyntää lumisen kentän harjoittelemalla hevosien kanssa erinäisiä koulukiemuroita. Laskeuduin ratsailta, löysäsin vyötä, nostin jalustimet ja vein orin talliin. Riisuin oitis varusteet ja suin hevosen, ennen kuin heitin loimen niskaan. Katsoin, että sillä oli vettä, ennen kuin suunnistin kulkuni varustehuoneeseen.
Tunnin kuluttua vein Halin tarhaan. Poni ravasi rivakasti tarhan toiseen päätyyn ja hirnui kovaäänisesti kavereilleen. Hymyillen suljin portin, täytin vesiastian ja menin talliin siivoamaan karsinaa. Saatuani tallityöt tehtyä, laitoin hevoselle päiväruuat vielä valmiiksi ja lähdin sitten kävelemään kohtia kohti.
~ Wonder
Hyvä idea lähteäkin kentän sijasta maastoon tänään! Normaalisti hankitreeni olisi tietysti hyväksi herralle ja karvaiselle mahalleen, mutta kun tosiaan eilen treenattiin vähän reippaammin niin rento maastoretki oli ihan vain hyväksi :) Oikein hyvin hoidettu jälleen kerran!
VastaaPoista