hoitotarina 3.12.11

Vedin pakkasesta jäykistyneen tallinoven auki ja saapastelin sisälle. Paksuihin talvikarvoihin sonnustautuneet hevoset söivät aamupalan viimeisiä rippeitä. Hali seisoi karsinassaan ja katsoi minua suu jauhaten viimeisiä heinän korsia.
- Terve poika. Ihmettelet varmaan mikä ihmeen muukalainen se siinä seisoo. Mutta älä huoli, tulin pitämään sinulle seuraa ja viettämään kanssasi mukavaa päivää.
Rautiaankimo Hali hörähti lyhyesti ja päätti tutkia vielä kerran karsinan mahdollisten heinänkorsilöydösten toivossa. Hymy huulilla suunnistin satulahuoneeseen. Muutamaa minuuttia myöhemmin löysin itseni jo orin karsinasta, suka kädessä. Tehtyäni perusteellisen aamuharjauksen, rupateltuani hevosen kanssa ja tarkistettuani kaviot, napsautin riimunvarren riimuseen ja suunnistimme Halin kanssa pihalle.

Hengityksemme höyrysi, kun pujahdimme valkoisten aitojen ympyröimälle kentälle. Ori katseli ympärilleen hetken ja kun irrotin narun se ravasi kentän ympäri ja jäi seisomaan paikoilleen. Katsoin hetken uutta tuttavuuttani ja nappasin sitten juoksutusraipan. Eikä aikaakaan, kun Hali käveli jo reippaasti pitkin poikin kenttä ympäri. Olipas se viisas hevonen! Samassa Ulrika saapui paikalle.
- Huomenta Wonder!
- Huomenta!
- Mitenkäs Halin kanssa sujuu?
- Oikein mainiosti, onhan se melko erilainen kuin Karos, ainakin päällisin puolin, mutta vaikuttaa oikein mainiolta tapaukselta.
- Sitä se on. Vaikkakin hieman kankean puoleinen välillä, mutta oikein suloinen ponipoika.
Naurahdin Ulrikan kommentille ja kehotin Halin raviin. Hevosen raudoitetut kaviot kopisivat vasten kentän pintaa, sen ravatessa kaula pitkänä ympäri kenttää. Aina välillä heilautin raippaa vauhdin ylläpitämiseksi, mutta täytyy sanoa, että melkoisen viisas otus se oli. Ravasi kiltisti eikä yrittänyt hangoitella vastaan.
- Ihana talvipakkanen on vihdoin tullu!
- Niin on, ainoastaan paksu lumikerros puuttuu.
- Jep, toivotaan että ilma pysyy pakkasen puolella, jottei saada kentästä täyttä luistinrataa vesisateen ja pakkasten jälkeen.
- No sitä toivotaan kyllä!
Reippaan vastaukseni jälkeen Ulrika vilkaisi kelloaan ja tokaisi:
- Työt kutsuu, nähdään!

Juoksutettuani Halia kumpaankin suuntaan oli kentälle jo muodustunut hieman pehmeämpia kohti, joissa pito säilyi hyvin. Niimpä kehotin hevosta siirtymään laukkaan. Kahtakertaa ei tarvinnut komentaa, kun ori jo pyyhälsi matkaan. Harja hulmuten ja kengät kopisten poni eteni kuin vapaa villihevonen. Innostuessaan oikein, se heittii hieman takapäätään ja pyyhälsi entistä reippaampaan vauhtiin.
- No no Haliseni, varo hieman, ettet liukastu!
Herralla ei kumminkaan ollut aikomustkaan hidastaa, eikä sen puolin liukastellakaan. Se nautti vapaudesta ja kirmasikin täyttä laukkaa sieraimet suurina. Läheisessä tarhassa olevat Suomenhevoset katsoivat lajitoverinsa touhua kummissaan ja yhtyivät menoon, ravaten aidan sivua edes takaisin. Iloinen nauru kupli suustani ulos, ja suuni kaartui hymyyn hevosten loikkiessa ympäriinsä. Hali pysähtyi äkisti ja katsoi kavereitaan hetken, kunnes jälleen karautti matkaan. Lopulta pyysin oria hidastamaan ja menin ottamaan sen kiinni.

Kävimme Halin kanssa heittämässä metsässä pienen kävelylenkin, ennen kuin palasimme talliin. Tallissa tarkistin vielä, että hevosella oli kaikki hyvin ja harjasin sen sualla, ennen kuin levitin loimen selkään. Muutaman minuutin kuluttua kävin heittämässä orin tarhaan ja ryhdyin siivoamaan karsinaa. Joululauluja hyräillen siistin boxin ja suunnistin takaisin lantalaan. Saatuani nämä työt päätökseen pujahdin toimiston lämpöön juomaan kupin jouluista glögiä. Samalla vaihdoin kuulumiset Amarin kanssa. Päivä oli sujunut oikein mallikkaasti yhdessä uuden tuttavuuden Halin kanssa. Vielä ennen lähtöäni, vein hevoselle vettä ja heinää tarhaan. Sitten lähdin talsimaan tallitietä pitkin kohti kotia.