Rautias suomenhevosori vilkuili minua vaaleiden jouhiensa takaa saapuessani sen karsinan ovelle. Se näytti ystävällisen kiinnostuneelta, mistä tunsin helpotusta. Edellisenä iltana ja vielä matkalla tallille olin lietsonut itseni likipitäen paniikin valtaan kauhukuvilla äksystä ja pahansuovasta hevosenkäppänästä, jonka korvat valuisivat päätä pitkin kuin liimattuina ja joka minut nähdessään väläyttäisi parit ilmeet rumimpien irvistysten kokoelmastaan, ehkä huonolla säkällä haukkaisi palasenkin. Ennalta kyllä jo tiesin, että uusi hoidokkini Nuttu tuskin olisi lähelläkään edellistä kuvausta, mutta en silti mahtanut itselleni mitään. Minusta kun vain taitaa olla niin mukavaa pelätä aina puolikuoliaaksi asti pahinta jo mieluiten monta viikkoa etukäteen. Jännitykseni viimeisetkin rippeet katosivat kuitenkin siinä vaiheessa, kun tervehdin oripoikaa ja se höristi korviaan uteliaana.
Astuessani harjausvälineet mukanani Nutun karsinaan suokki steppasikin jo innostuneena minua vastaan ja otti tehtäväkseen nuuskia minut tallikengistä hiuksiin. Erityisesti taskut kiinnostivat.
- Ikävä tuottaa pettymys heti alkajaisiksi, kamu, mutta herkkupaloja ei ole saatavilla.
Nuo taikasanat saivat Nutun mielenkiinnon kummasti siirtymään minun sijastani tallikäytävän tapahtumiin. Taisin olla aika tylsistyttävää seuraa. Perusteellisen harjauksen myötä ori kuitenkin siirsi vähitellen huomionsa pois käytävältä laskemalla päänsä alas ja huokaamalla syvään. Harjaus- ja rapsuttelutuokio sujui oikein leppoisasti, mutta kavioiden putsaaminen ei Nutun mielestä selvästi ollut kovinkaan oleellinen toimenpide; se juurrutti suokin päättäväisyydellään kavionsa niin tiukasti puruihin, että oli siinä melkoisesti pinnistämistä yrittää saada ne vuoronperään ylös. Lopulta tässä onnistuin ja taisin varsinaisen kuntosalitreenin saada siinä samalla.
Ratsastamaan en tänään vielä lähtenyt, halusin mieluummin tutustua hoitohevoseeni aluksi ihan maasta käsin. Pelkkään harjaamiseen en kuitenkaan tyytynyt, vaan päätin tämän päivän soveltuvan hyvin juoksuttamiseen. Näin ollen pintelöin vielä Nutun jalat hivutusvammojen välttämiseksi, napsautin juoksutusliinan sen suitsiin ja maiskautin hieman. Nuttu suostui varsin mieleluusti lähtemään vähän ulkoilemaan ja käveli sangen mallikkaasti vierelläni kentälle.
Itse juoksutusrupeama lähti käyntiin ja jatkui koko ajan sen verran onnistuneesti, ettei Nuttu varmaankaan ihan ensikertalainen kyseisessä lajissa voinut olla. Juoksuttelin siinä vajaan puolituntisen puhellen aina väliin niitä näitä uudelle hoidokilleni. Ori kulki vaadituissa askellajeissa kumpaankin suuntaan hienosti ja höristeli tarkkaavaisena karvaisia korviaan suuntaani.
Happeningin jälkeen harjasin Nutun vielä kertaalleen, rapsuttelin hetken ja päästin sitten tarhaan Takun seuraksi, se kun ei ollut juoksutuksesta hionnut oikeastaan yhtään - aika hemmetin kovakuntoinen kaverihan tuo siis taisi olla! Katselin hetken, kuinka Nuttu säntäili pitkin poikin tarhaa koettaen innostaa Takkuakin mukaan leikkiin ja piehtaroi vähän väliä nautinnollisesti kimaltelevassa puuterilumihangessa.
Tämän jälkeen palasin talliin siivoamaan Nutun karsinan. Tein homman tällä kertaa ehkä hiukan turhankin pikkutarkasti, mutta halusin antaa mahdollisimman hyvän ensivaikutelman. Myös rehu- ja juomakipot luonnollisesti jynssäsin oikein viimeisen päälle. Samalla kaavalla puhdistin joutessani myöskin Takun kopin. Koska kestäisi vielä jonkin aikaa, ennen kuin minua tultaisiin hakemaan, kuurailin lisäksi Nutun, Takun ja Perlan harjat ja suitset, ne kun eivät olleet, noh, ihan priimakunnossa. Lakaisin vielä tallin käytävät ja kiiruhdin sitten ulkona odottelevan Volkkarin kyytiin.
~ Helmi-Sofia
Oikein hienosti hoidettu jo näin ekalla kerralla, suurkiitokset myös Takun karsinan ja sen ja Perlankin kamppeiden putsauksesta! Nuo meidän tallityöläiset kun ei aina ole niitä kaikkein ahkerimpia, krhm... *viatonta viheltelyä*
VastaaPoistaHyvä idea tutustua Nuttuun aluksi ihan vaan maasta käsin, uskon kyllä että yhteistyönne tulee tulevaisuudessakin sujumaan ihan hyvin - kunhan vaan et anna herran viedä hermojasi ihan täysin niinä päivinä kun se ei ihan noin nätisti käyttäydykään ;)
Hmm, tuo ei ehkä kuulostanut täydellisen kannustavalta.. No mutta ei se Nuttu sua kuitenkaan syö joten rohkeasti vain tallille toistekin, innolla jo odottelen seuraavaa tarinaasi luettavaksi! :)